Eläinsuojeluasetus
Maa- ja metsätalousministerin esittelystä säädetään
27 päivänä tammikuuta 1971 annetun eläinsuojelulain
(91/71) 17 §:n nojalla:
1 §. Eläinsuojelulain 2 §:n 1 momentin mukaista tarpeettoman kivun ja tuskan tuottamista eläimelle on:
1) eläimen lyöminen kuritustarkoituksessa seipäällä, solmu- nuoralla tai -köydellä, ketjulla, piikeillä varustetulla välineellä tai muulla eläintä vahingoittavalla lyömäaseella;
2) elävän eläimen käyttäminen maalina harjoitus- tai kilpa- amunnassa;
3) piikkikannusten käyttö;
4) elävän kalan suomustaminen tai suolistaminen, siipikarjan elävänä kyniminen tai eläimen elävänä nylkeminen;
5) muun kuin kohtuulliseksi katsottavan ihmisvoiman käyttäminen eläimen synnytyksessä sikiötä ulos vedettäessä;
6) eläimen kuljettaminen jostakin ruumiinosasta ripusta- malla, jollei kyseessä ole sen nostaminen tai siirtäminen lyhyen matkaa punnitsemista tai muuta sellaista tarkoitusta varten; sekä
7) muu sellainen eläimeen kohdistuva toimenpide, joka aiheuttaa sille tarpeetonta kipua ja tuskaa.
2 §. Hoidossa olevan eläimen säilytyspaikan tulee tarjota riittävä suoja liiallista kosteutta, kylmyyttä ja lämpöä vastaan sekä olla sellainen, että eläin voi siinä luonnollisessa asennossa seistä ja levätä sekä ettei se liikkuessaan vahingoi- ta itseään. Säilytyspaikka on puhdistettava riittävän usein.
3 §. Laitumella olevan eläimen liikkumisvapautta ei saa rajoittaa ripustamalla siihen painoja tai muita liikkumista haittaavia laitteita taikka sitomalla sen raajoja yhteen. Laitumella olevia eläimiä ei myöskään saa sitoa kiinni toisiinsa.
4 §. Jos koiraa muutoin kuin tilapäisesti pidetään ulkona kytkettynä, tulee kytkinketjun olla kiinnitettynä juoksu- lankaan siten, että koira pääsee liikkumaan langan suun- nassa vähintään 10 metriä ja siitä poispäin vähintään
2 metriä. Koiralla on oltava mahdollisuus päästä koppiin tai muuhun lepopaikkaan, jossa sillä on riittävä suoja säätä vastaan.
Mitä 1 momentissa on säädetty, ei koske koiraa silloin, kun sitä käytetään poronhoidossa.
5 §. Hoidossa olevalle eläimelle on annettava riittävästi sille sopivaa ruokaa ja juomaa, huolehdittava sen puhtaudesta sekä sairauden sattuessa annettava asianmukaista hoitoa.
Terveydelle tiettävästi vaarallisen ravinnon antaminen hoidossa olevalle eläimelle on kiellettyä, samoin kuin sellaisten ravintoaineiden antamatta jättäminen, joiden puuttumisen tiedetään aiheuttavan eläimen sairastumisen.
6 §. Koira ja kissa sekä turkiseläin, jota hoidetaan suljetussa paikassa tai kytkettynä, saadaan, jollei sitä ole nukutus- aineella saatettu täysin tajuttomaan tilaan, lopettaa ainoastaan joko ampumalla aivoihin tai lyömällä päähän niin voimakkaasti, että eläin välittömästi menettää henkensä, tahi käyttämällä välittömästi tappavaa kaasua tai sähkövirtaa. Minkki saadaan lopettaa myös viemällä sen pää nopealla nykäyksellä taaksepäin niin, että eläimeltä taittuu niska. Eläinlääkärin valvonnassa tai hänen määräyksestään saadaan lopettaminen toimittaa muullakin kuin edellä mainitulla tavalla.
Mikäli eläintä ei saada kiinni, voidaan se lopettaa muullakin kuin 1 momentissa mainitulla tavalla, kuitenkin niin, ettei eläimelle tuoteta tarpeetonta kärsimystä.
7 §. Jos hevonen tai nautaeläin tahi muu suurehko eläin on luunmurtuman tai muun siihen verrattavan syyn takia lopetettava, ei eläintä saa ilman eläinlääkärin lupaa kuljettaa muualle, vaan se on lopetettava loukkaantumis- paikalla.
8 §. Ammattimainen teurastus on suoritettava lihantarkas- tuslain (160/60) tai terveydenhoitolain (469/65) nojalla hyväksytyssä teurastamossa. Muu teurastus on toimitettava tarkoitukseen sopivassa eristetyssä paikassa.
Teurastuksen aikana ei eläimiä saa odotuttaa huoneessa tai paikassa, jossa teurastustyö suoritetaan.
Teurastuksessa ei saa olla asiattomia henkilöitä läsnä.
9 §. Teurastuksen saa suorittaa vain siihen harjaantunut tai opetettu kahdeksantoista vuotta täyttänyt henkilö.
10 §. Eläin on ennen teurastusta tainnutettava nopeasti, tehokkaasti ja riittävän pitkäksi ajaksi. Tainnutus on suoritettava ampumalla otsan läpi aivoihin, lyömällä sopivalla aseella otsaan tai siipikarjaan kuuluvaa eläintä päähän taikka käyttämällä välittömästi tainnuttavaa sähkövirtaa tal kaasua. Tainnuttaminen ei kuitenkaan ole välttämätön, jos eläin äkillisen sairauden tai tapaturman johdosta on viipymättä lopetettava eikä tainnuttamiseen tarvittavia välineitä ole saatavissa.
Siipikarjaan kuuluva eläin saadaan teurastaa tainnutta- matta katkaisemalla kaula nopeasti terävällä aseella taikka kitalakipistolla, jolloin teräase työnnetään nopeasti kitalaen kautta aivoihin ja sen jälkeen avataan nieluntakaiset verisuonet.
Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto voi hakemuksesta sallia käytettävän muitakin kuin 1 ja 2 momen- tissa mainittuja tainnutus- ja teurastustapoja.
11 §. Milloin uskonnolliset syyt edellyttävät erityistä teurastustapaa, on noudatettava seuraavaa:
1) teurastus saa tapahtua vain maa- ja metsätalousministe- riön lihantarkastuslain nojalla hyväksymässä teurastamossa tahi, kun kysymyksessä on siipikarjan teurastus, sellaisen teurastamon tarkoitusta varten hyväksytyssä osastossa tai terveydenhoitolautakunnan tarkoitusta varten hyväksy- mässä erityisessä suojassa terveydenhoitolautakunnan valvonnan alaisena;
2) milloin teurastus tapahtuu teurastamossa tai sen osastossa, laitoksen tarkastuseläinlääkärin on oltava teurastuksessa läsnä;
3) eläimen kaatamiseen on käytettävä kestävää pehmeää hihnaa;
4) kaataminen on toimitettava pehmeälle riittävän suurelle alustalle, jolloin on huolehdittava siitä, ettei eläimen pää lyö lattiaan;
5) eläimen kaatamiseen saadaan käyttää myös maatalous- ministeriön eläinlääkintöosaston hyväksymää erityistä kaatolaitetta;
6) kaulasuonten katkaisemisen saa toimittaa siihen harjaan- tunut ja asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan hyväksy- mä henkilö;
7) kaulasuonten katkaiseminen on toimitettava mahdollisim- man nopeasti terävällä aseella ja välittömästi eläimen kaatamisen jälkeen;
8) eläin on heti kaulasuonten katkaisemisen jälkeen tainnu- tettava joko erityisellä teurastusvälineellä tai lyömällä sitä otsaan tahi siipikarjaan kuuluvaa eläintä päähän taikka käyttämällä maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintö- osaston tarkoitukseen hyväksymää sähkölaitetta.
Mitä edellä on määrätty eläimen kaatamisesta, ei kuitenkaan koske siipikarjaa.
12 §. Eläinten käyttämisestä tieteellisissä kokeissa, kokeiden valvonnasta koe-eläinten luovuttamisesta ja pitämisestä sekä eläinten kuljetuksesta moottoriajoneuvoilla säädetään erikseen.
13 §. Tarkemmat ohjeet ja määräykset tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa maa- ja metsä- talousministeriö.
Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1971.