Kenraalikuvernööri A. A. Zakrevskin vastaus Hummelin raporttiin 28.12.1826
Luettuani huolellisesti Teidän Korkeutenne minulle jättämän Huomautuksia Suomesta joudun alamaisena ja virka-asemani velvoittamana, koska minut on siihen maahan asetettu, esittämään Teidän Korkeudellenne, että mikäli tällaisille keinoille ja teoille annetaan totuuden arvo, se voi johtaa mitä virheellisimpiin johtopäätöksiin, koska on vaara, että viattomat tulevat mustatuiksi vahingoksi oikeudelle ja virkatoimille.
Raportin laatijalla ei ole ollut tietoja maasta, jota hän katsasti ja kuvasi. Kaikki, mitä hän on kirjoittanut, on joko kuultu syrjästä tai saatu tietää monien keskusteluiden aikana; mutta tämä ei vielä ole yleinen mielipide.
Sanotaan, että Viipurin lääni on paremmin järjestetty suomalaisten aikana ja että siinä voi havaita enemmän lainkunnioitusta. Päinvastoin tämän läänin hallinnossa vielä nyt tapahtuu jotakin kuohuntaa. Lääni oli kerrassaan 100 vuotta kiinteässä yhteydessä Venäjään, vaihtoi tuotteitaan Pietarin kanssa, tuli täyteen venäläisiä tilanomistajia, kauppiaita ja vieläpä jossakin määrin talonpoikiakin; se itsekin melkein venäläistyi. Mutta vuoden 1811 lopulla se yhdistettiin Uuteen Suomeen, eikä tähän mennessä ole voinut tottua siihen tuotuihin ruotsalaisiin lakeihin ja asetuksiin, ja siksi läänissä on niin paljon oikeudenkäyntijuttuja kuin on. Sen täydellisen muuttumisen suomalaiseksi lääniksi tulevat tuntemaan ehkä nykyisten asukkaiden lapsenlapset; mutta ei kaksikymmentä vuotta siihen riitä, kuten raportin laatija arvelee.
Tiet olivat siellä aikaisemmin venäläisittäin leveät; nyt ne on saatettu Ruotsin lakien määräämään leveyteen; ja tässä oli edellisen maaherran paroni Klinkowströmin tehtävä. Tiemerkit säilytettiin venäläisinä, ja matkustajat, jotka ovat tottuneet tapaamaan joka 5. ja 6. minuutti virstan merkin, eivät ole tyytyväisiä Uuden Suomen järjestelmään, jossa tiet on merkitty 1/4 peninkulmin. Silti kaikkialla Suomessa isot tiet ovat erinomaisessa kunnossa. Minä olen nähnyt sen omin silmin, olen kaksi kertaa matkustanut tämän maan melkein kaikissa maakunnissa ja olen kirjoittanut tästä, kuten yleensä Suomen tilasta, matkakertomuksessa, joka aikanaan annettiin edesmenneelle keisarille.
Nykyinen Viipurin varamaaherra Ramsay taitaa hyvin venäjää, ollessaan palveluksessa entisessä Suomen asiain komiteassa hän tutustui meidän hallintojärjestelmäämme, on kieltämättä ahkera ja toimekas henkilö; häntä ei ole asetettu muuttamaan [sitä] postin järjestystä, joka on perustettu tähän Suomeen kuninkaallisella asetuksella; hänelle jää vain huoli tämän lain täsmällisestä täyttämisestä.
Suomen kyytilaitos on järjestetty aivan toisten asetusten mukaan kuin Venäjällä. Täällä on kaikkialla samanlaista, kyytilaitoksen ylläpitämiseen on määrätty erikoiset kyytimiehet, jotka ovat paikallisia asukkaita ja ovat vuorotellen asemillaan määrätty määrä hevosia mukanaan, postihallinnon alaisina. Raportin tekijä sanoo, että talonpojat odotellessaan asemilla toimettomina matkustajia harrastavat peluuta ja kurittomuutta, joka johtaa tapojen huonontumiseen; että suomalainen ajuri käyttää ruotsin-, suomen- ja venäjänkielisiä kirosanoja, ja vastuun tästä turmiollisesta tottumuksesta hän asettaa pappien niskoille. - Minä voisin kysyä raportin laatijalta, tokko kyytimiehiä pitäisi vuoron perään määrätä asukkaista vasta sitten, kun matkustaja tulee kestikievariin? Ja tokko kuskit ottavat esimerkkiä omista kirkkoherroistaan? Totta on, että hengellinen sääty on hyvin kunnioitettu Suomessa, ei siihen saa kohdistaa niin karkeaa ja loukkaavaa moitetta.
Jossakin raportin laatija kirjoittaa, että yleensä Suomen asukkaiden säädyllisyys on erinomaisen hyvä, tämän jälkeen hän katsoo, että juopottelu on suomalaisten pääpahe; en tiedä, miten sovittaa nämä lausunnot toisiinsa. Hän ilmoittaa myös, että niin pian kuin lähdetään Viipurin läänistä Heinolan lääniin, kaikkialla tapaa ruotsalaisia laitoksia ja niistä johtuvia väärinkäytöksiä. Tässä johtopäätöksessä esiintyy järjettömyyttä. Suomea on hallittu monet vuosisadat ruotsalaisin laein ja asetuksin, tämän lain on sille juhlallisesti vahvistanut edesmennyt Hänen Keisarillinen Korkeutensa ja Teidän Korkeutenne. Tokko tämä on sellainen lähde, josta vuotaa yksin pahaa Ruotsille ja Suomelle?
Raportin laatijan sanat, että venäjän kieltä ei Suomessa osata ja että tämä on huono suositus tsaarin palvelijoille, merkitsevät selvää järjettömyyttä. Tokko välttämättä tarvitsee puhua venäjää palvellakseen uskollisesti hallitsijaa? Ja tokko Kuurinmaalla, Liivinmaalla ja Eestissä kaikki talonpojat osaavat venäjää? Ruotsalaiset pitivät 700 vuoden ajan herruutta Suomessa, kuitenkaan eivät saaneet suomalaisia unohtamaan synnynnäistä [kieltään] ja ottamaan vastaan ruotsia, huolimatta siitä, että kaikki oikeustoimetkin suoritetaan jopa nytkin mainitulla kielellä. Kun on kulunut [vasta] 16 vuotta, ei voi vaatia, että Suomessa puhuttaisiin venäjää.
Raportin laatija ei hyväksy Heinolan maaherra Langenskiöldiä; olen samaa mieltä. Hänellä on ollut tämä arvo vuodesta 1812 lähtien; on heikko toimissaan, kuitenkaan väärinkäytöksiä virassa ei ole huomattu. Olen esittänyt hänen erottamistaan virasta edesmenneelle keisarille jo vuonna 1824, mutta toteuttaminen on siirretty siihen saakka, kunnes Suomen läänien uudelleen järjestely on saatu ratkaisuun; tämä asia on parhaillaan senaatissa.
Turun maaherra Walleniuksella on hyviä ominaisuuksia, kuitenkin hän vain ylläpitää sen järjestyksen, joka on ajat sitten juurtunut Turun lääniin. Siellä kansa on sivistyneempää, koska Turku on ollut Suomen pääkaupunki; oikeastaan he paremmin tuntevat hyvän järjestyksen arvon ja alistuvat siihen helpommin.
En voi olla hämmästymättä, kun saan tietää raportin laatijan selittäneen, että asukkaat voi jakaa ominaisuuksiensa puolesta venäläisiin, ruotsalaisiin ja suomalaisiin. Ensimmäiseen ryhmään hän asettaa venäläisille uskolliset, toisin sanoen Viipurin läänin asukkaat, toiseen ruotsalaiset, vähemmän ylpeät, mutta enemmän Ruotsia kuin Venäjää muistelevat, ja tämä koskee Turun asukkaita; kolmanteen hän laskee suomalaiset, tarkoittaen sillä Helsingin asukkaita, ja antaa heille kohtaloksi rajoitetun ja itsepäisen ymmär- ryksen ja korskeuden, jonka heihin juurruttaa vieläpä kenraalikuvernöörin ja senaatin läsnäolo. En käsitä, mistä raportin laatija sai sellaisen käsityksen, mutta on tunnettua, että ylpeämpiä, arempia vapauden säilyttämisestä, entisestä hallitustavasta, privilegioista ja tavoista ovat yksin ruotsalaiset, joita ovat Suomen kaikki aateliset ja virkamie- het, kun taas suomalaiset on ennalta määrätty pysymään talonpojan asemassa; kuitenkaan tältäkään väestöltä ei saa riistää järkeä eikä järkevyyttä elintavoissaan.
Nyt otan esille henkilöt, mikäli raportin laatija on heihin puuttunut: Suomen senaatin jäsenten tietenkin pitäisi tietää oma arvonsa. Heidät valitsee välittömästi hallitsija henkilöistä, jotka ovat tulleet tunnetuiksi virkatoimiensa, järkensä tai sivistyksensä takia, ja he toimivat Suomen korkeimmissa tuomarin- ja hallintotehtävissä.
Raportin laatijan esitys, että kiittämisen arvoinen patriotismin tunne alkaa tulla naurettavaksi, kun näkee sen toimintapiirin, joka rajoittaa tätä tunnetta, on minulle todella käsittämätön, ja minusta tuntuu, että tässä on pantu vain sanoja peräkkäin ilman ajatusta.
En välitä vähääkään, puhutaanko minusta Suomessa hyvää vai pahaa. Vieläpä minun määräämiseni sinne todellisena venäläisenä tuntui siellä omituiselta, sen jälkeen kun siellä oli 14 vuotta ollut viipurilainen kenraalikuvernööri, tilanomis- taja. Suoritan tekoni ja toimeni aina sillä tavoin, että voimieni ja kykyjeni mukaan olisin hallitsijan luottamuksen mittainen. Kun olen keskeytymättä seurannut näitä periaatteita, en ole aina hyväksynyt senaatin jäsenten mielipiteitä. Kun he haluavat, että vain heillä olisi hyvä, minä pyrin siihen, että heilläkään ei olisi huonoa eikä minun isänmaani jäisi ilman hyötyä. Laiskoja kehotan toimeliai- suuteen, yritykset tehdä väärinkäytöksiä pyrin kitkemään pois; käyttäydyn siten, että voisin joka tunti antaa raportin kaikista toimistani. Entinen ... taistelu senaatin kanssa, joka yritti alentaa kenraalikuvernöörin arvoa Teidän Keisarillisen Korkeutenne edessä, on jo tunnettu senaatin jäsenten kirjeestä edesmenneelle hallitsijalle.
Herra Walleenia minä en tarkastele hänen tietojensa, vaan hänen toimiensa ja tekojensa kannalta. Senaatin prokuraat- torina hän on välittömästi minun alaiseni, ja hänen täytyy olla ensimmäinen apulaiseni niissä asioissa, jotka liittyvät tehtävääni senaatin puheenjohtajana. Sen sijaan että saattaisi kaikki minun tietooni hän salaa kaikki, ja edelleen olen saanut tietää, että hänellä on tärkeä osa kreivi Mannerheimin puolueessa, yhdistyksessä; [hän pyrkii siihen], että kaikki tulisi tehdä hänen oman tahtonsa mukaan, mielessään kunnianhimo ja riitelynhalu ja ruotsalaisen hengen ylläpitäminen, välittämättä siitä, että Suomen poliittiset suhteet muuttuivat, kun tämä maa liitettiin Venäjään. Walleenin teot, kun hän oli neljä vuotta Viipurin maaherrana, jotka on havaittu komiteassa, siellä esitetyistä mielipiteistä, ja jotka olivat Teidän Korkeudellenne tunnettuja jo silloin, kun hän riiteli kaikkea vääryyttä harjoittaen venäläisten tilanomistajien vahingoksi, jotka pitkän aikaa tulevat tuntemaan hänen tekojensa seuraukset, eivät voineet saada minua tekemään muita kuin epäedullisia johtopäätöksiä hänestä, ja lisäksi hän hiljattain suoritti kiellettyjen kirjojen julkisen myynnin omasta kirjastostaan, vaikka virkansa puolesta oli velvollinen ehkäisemään tämäntapaisten teosten levittämisen Suomessa. Tämänkin olen aikoinani saattanut Teidän korkeaan tietoonne. Lisäksi minä en ole välinpitämätön ihmisiä kohtaan, jotka ovat kiittämättömiä hallitsijalleen.
Walleen oli ollut vuodesta 1809 kolleegisihteerin anoinen, yhdellä kertaa hänet vuonna 1816 korotettiin maaherraksi eli neljänteen luokkaan, sai suomalaisen aatelisarvon, 50 000 ruplaa velkojensa maksuun ja elinikäisen 6000 ruplan eläkkeen.
Postitirehtööri Ladausta tosin eivät pidä virkatoverit, koska hän on senaatin jäsen, eivät ne henkilöt, jotka ponnistavat voimiaan pitääkseen Suomessa voimassa kaikki, mikä on ruotsalaista, koska hän jatkuvasti vastustaa sellaista. Ladau antautui jo vuonna 1788, kapteenin anoisena, palvelemaan Venäjää, ja muuta isänmaata hänellä ei ole. Hänen palveltuaan uskollisesti Suomen valtauksen aikana keisarivainaja pani hänet erikoisesti merkille ja käytti häntä äsken hankitussa maassa. Postitirehtöörin virka velvoittaa häntä pidättämään sellaiset ulkomaalaiset sanomalehdet, joissa on meitä vastaan suunnattuja asioita. Mutta kun suomalaiset ruotsalaiset ahneesti lukevat kaiken, mikä on julkaistu Ruotsissa, niin joidenkin numeroiden jääminen saamatta synnyttää tyytymättömyyttä vain postitirehtööriä kohtaan. Perlustraatio, vaikka sitä kuinka varovaisesti suoritettaisiin, ei voi kauan jäädä kuolleeksi salaisuudeksi, ja taas on syypää Ladau.
Herra Ehrenströmiä on aivan oikein nimitetty juonittelijaksi. Hän nautti kuitenkin keisarivainajan erikoista luottamusta ja hyväntahtoisuutta, mutta jäi pois palveluksesta, koska sai nauttia liian suurta eläkettä. Hän on vielä tilivelvollinen valtavista summista, jotka on käytetty Helsingin rakenta- miseen.
Kreivi Rehbinderin luonne on Teidän Korkeudellenne tuttu, kuten sekin, että hän on kreivi Mannerheimin puolueen jäsen. Mutta maanmiesten kunnioitus ja luottamus häntä kohtaan perustuu siihen läheiseen asemaan, mikä hänellä on keisariin nähden, ja siihen, että aikaisemmin ihmiset saattoivat hänen välityksellään esittää asiansa ohi kenraalikuvernöörinkin.
En ole kuullut että Haartmanilla olisi Suomessa epätaval- lisen älykkään henkilön mainetta, mutta tiedän, että hän itse niin itsestään ajattelee ja että hänen appensa kreivi Mannerheim on valmis uskottelemaan sitä jokaiselle.
Uskollisuutta hallitsijaa ja siten palvelustakin kohtaan tulee arvostella tekojen, mutta ei sanojen eikä kirjallisten sepitysten mukaan, varsinkin jos ne on esitetty kateederilta. Tällä tarkoitan arkkipiispa Tengströmiä jaTurun yliopiston professoreita.
Suomi tietenkin tulee aina palvomaan keisarivainajan muistoa. Vallattuaan asevoimin maan hän säilytti sille sekä perustuslain että lait. Laskettuaan hajalle Suomen armeijan hän lahjoitti käytettäväksi kaikki ne maatilat, jotka oli määrätty sen ylläpitämiseksi aseistettuna. Lyhyesti: hän antoi Suomen käytettäväksi myös ne tulot, jotka aikoinaan tästä maasta joutuivat Ruotsin kuninkaille.
Kenraaliadjutantti Zakrevski
(Alkuteksti venäjänkielinen. Keisarin kanslian III osaston salainen arkisto. NL:n mikrofilmi 1961. Kansallisarkisto. Painettu: HAik 1961, s. 219-223.