Kuning:sen Maj:tin
PLACATI,
Neljästä Yhteisestä, Julki-, Kiitos-,
Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
Jotka
Yli koko Ruossin Valdakunnan, Suuren Ruhtinan Maan Suomen, ja kaikkein Ruossin Kruunun omisa ja sen alla olevain Ruhtinan Maitten, Maakundain ja Herran Valdain, juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitä tulevana Vuonna 1803.
Annettu Stockholmin Linnasa sinä 27 päivänä Joulukuusa 1802.
Turusa,
Prändätty FRENCKELLin Kirjan Prändisä.
Me GUSTAF ADOLPH Jumalan Armosta Ruossin, Göthin ja Wendin Kuningas jne.
Järjellisille olennoille ei taida yxikän velvollisus olla korkiambi, ei yxikän olla enämmin ilahuttavainen, kuin ylöndää ajatuxens Luojansa ja Hyvintekiänsä puoleen. Rikkambi tutkistelemuxille ei ole yxikän aine, eikä autuambi yxikän edesottaminen. Kassellesa sitä viisautta, kuin on Sen Korkehimman hallituxesa, sitä kaikkivaldiaisutta, kuin osotta issens Hänen päätöstens toimituxisa, täytetän sielu syvimmällä kunnian osotuxella ja suurimmalla nöyrydellä. Muistaisa sitä armoa ja hyvyttä, kuin loista Hänen hyvätegoistansa, sytty sydän sisällisimbään kiitollisuteen. Kallit ovat nämät totuudet ja tarpeellinen niiden harjoitus sekä kaikille yhteisesti että isse kullekin erinomaisesti. Se Kaikkivaldias, joka on perustanut maan, käändä viisaudens jälken kuolevaisten luodun, ja Hänen kädesänsä on palkka ja rangaistus, onni ja onnettomus. Joska siis Hänen tundons pidetäisin kaisin tarpelisimbana kaikista tiedoista, Hänen totinen palveluxens ensimäisenä kaikista velvollisudeista!
Niiden moninaisten hyvätekoin sekaan, joita Se Korkein on osottanut Ruossin Valdakunnalle, pitä erinomattain luettaman se, että Hän täsä on andanut sytyttä Evangeliumin puhtan valkeuden, joka kirkkasti ylösvalaise meitä Hänen tahdostansa ja meidän velvollisudeistamme ja tiestä meidän autuuteemme. Jota kallembi tämä armo on, sitä suuremmat ovat meidän velvollisudemme. Mutta olettako niitä täyttänet? Olettako Jumalisuden harjoituxesta, niin julkisesti kuin erittäin, pitäneet suurinda murhetta. Ongo teidän Lastenne kasvattamisesa Jumalan totinen tundo ja pelko ollut Teidän suurin surunne; ovatko Cristelliset avut kaunistanet Teidän vaelluxenne ja ollet nähtävät Teidän edesottamisisanne? Me jätämme koetuxen jokaisen omalle tunnolle, ja joka siinä ei taida olla seisovainen Sen Kaikkinäkeväisen silmäin edesä, mahta riendä aikaisin tekemän parannusta ja essimän armoa Sen ijankaikkisen Sovittajan tykönä.
Me olemme tänä nyt pian edeskulununa vuonna ynnä Teidän kanssanne saanet havaita suuria todistuxia Sen korkeimman hyvydestä ja armosta. Kovat ja kiittämättömät olisimma me kaikki, jollen me niin sydämisä kuin julkisestikin, syvimmäsä nöyrydesä osotaisi Hänelle meidän kiitollisuttam, ja jollen me annaisi Hänen hyvätekons olla voimallisimmat kehoituxet Händä palvelemaan ja kumartamaan. Usiaman vuoden heikon kasvon jälken on Se korkein jällen ilahuttanut Meidän rakkan Isänmaamme runsaamalla vuoden tulolla sen Asuvitten ylöspitämisexi: Valdakunnan muut elatuxenkeinot ovat myös tullet runsaasti siunatuxi ja ilman estettä holhotuxi. Lain suojeluxen alla on jokainen saanut tyvennösä ja rauhasa toimitta askarensa. Ja ilman kaikkea tätä on Jumalan armollinen Edeskassomus andanut Meidän Kuningashuonemme tulla lisätyxi Perindö Prinsillä, Meille niin kuin Kuningalle ja Isälle iloxi, ja Teille riemuxi. ...