Keisarillisen Majestäätin
PLAKAATI
eli
JULISTUS,
Neljästä Yhteisistä Julki-, Kiitos-, Paasto-, Katomus- ja Rukouspäivistä,
jotka
yli koko Suomen Suuren-Ruhtinanmaan juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitää tulevana vuonna 1828.
Annettu Helsingin-Kaupungissa sinä 12 p. Marraskuussa 1827.
Me Nicolai I:nen jne.
Tarjoamme Teille, Meiltä rakastetuille, Meidän uskollisille Alammaisillemme Luteeruksen uskoisesta Evangeliumi- Seurakunnasta Suomen Suuren-Ruhtinanmaassa, Meidän erinomaisen lempeydemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahdomme, Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
- - -
Myöskin tämän kohta loppuvaisen vuoden kuluissa on monta aihetta ilmauntunut yhteiseksi iloksi Meille ja myös Teille. Kiitollisella sydämmellä muistamme Me, että se Kaikkihyvä Jumala jällens on hyväksi nähnyt siunata uusilla perillisillä Keisarisukuamme, joidenka Cristillisen ylöskasvattamisen ja tulevan onnellisuuden suhteen, pitkän, hyödyllisen ja kunnioitettavan elämän aikana, niin hyvin Meidän kuin Meidän uskollisten Alamaisitten sydemmelliset toivotukset on ylösnouseet sen Ijankaikkisen istuimen eteen. Ilman sitä oletten Te, Rakkaat Alammaiset, saaneet vastaanottaa moninaisia uusia todistuksia sen Ylimmäisen holhovaisesta ja Isällisestä murheenpidosta Teidän ja Teidän Maanne edestä, jossa Te, rauhan hiljaisuudessa vakaat, olette levossa ja Teidän Lakien varjeluksen alla saaneet toimittaa Teidän tavallisia elatuksenkeinojanne, joita myös Herra on niin runsaasti siunannut, että Te olette siitä saaneet viljellä ei ainoastansa tarpeellisen elatuksen vuodeksi, mutta, niin kuin Me toivomme, myös varoja tulevaiseksi ajaksi. Ylistäkäät sentähden kiitollisesti sitä laupiasta ja rakasta Antajata, joka antaa askelensa tiukkua rasvasta ja ravitsee kaikki kuin elävät suosiolla; ja menettäkäät niin ne lahjat, jotka Hän Teille suonut on, että ne ei mahda tulla poistuhlatuksi turhassa ja syntisessä ylenpalttisuudessa, vaan käytettää Herran siunaus yhteisen ja erinäisen hyödytyksen edesauttamiseksi, ja sen kautta Hänen korkia ja pyhä Nimensä tulla kunnioitetuksi. Mutta, Suomenmaan Asuvaiset, etten Te taida ilman sydämmen liikutukseta mieleene johdattaa niitä suuria ja niin hyvin Meitä kuin Teitä kovasti murhettavaisia vahingoita, jotka tänä vuonna on kohdanneet sitä vanhinta ja suurinta Suomenmaan Kaupungia, jonka enimmät ja paraimat rakennukset yhden väkivaltaisesti hävittäväisen vahinkovalkian kautta on tuhkaksi tullut muutetuksi. Ynnä sen että monta tuhatta ihmistä senkautta on tullut kodottomaksi ja ovat kadottaneet heidän paraiman omaisuudensa, niin ovat myös ei ainoastansa tämän Maan suurin, Heralle pyhitetty Kirkko, tämä perivanha ja kunniassapidettävä muistomerkki vanhain aikain väkevyydestä ja koetuksista, ja myös ne valaistuksen ja tarpeellisten tietoin lävittämiseksi raketut Opinsalit, ynnä niiden siinä sivussa satoin vuosiin aikana työläästi ko'otut opinvarat, mutta myös ne oikeuden edesauttamiseksi ja yhteisen järjestyksen voimassapitä- miseksi tarpeelliset ja kalliit rakennukset, ynnä niihen kuuleva Oikeudenkäymistä koskevain Kirjain kokous, ovat likimäärin kaikki tulleet poismenetetyksi ja hävitetyksi. Kuinka käsittämättömät ovat Herran tuomiot, ja tutkimattomat Hänen tiensä! Kova oli tämnä tapaus erinomattain niille, joihenka se lähimmäisesti sattu; vain elkäämme Jumalan voimallista apua epäilkö, ja Hän pitää vielä Armossansa armahtaman Hänen omaisuuden Kansaasa! Jo silloin koska ensimäinen sanoma tuli tästä surullisesta tapauksesta, jouduttaumme Me enin hätäisten avuksi, ja olemme myöskin sitten aina edespäin tehneet voimallisia säättämisiä tämän Kaupungin jällensä rakentamiseksi, ja että myös tulevaksi ajaksi eli siellä paikallansa pitää eli myös muihin maapaikkoin muuttaa erinäisiä Suomenmaalle ylipään tarpeellisia laitoksia eli rakennuksia, ja että, niin paljon kuin asiat myötenantaa, kohta taas asettaa heitä toimeen. Ja niin kuin Me totisella suostumuksella olemme havaineet, että usiammat Teidän seassanne, ilman virkasäätyin ja varallisuuden eroitukseta, ovat keskenänsä kilvoitellen antaneet apua onnettomain kanssaihmisten häästä pelastamiseksi, niin toivomme Me, että senkaltainen yhteinen ja Kansakunnan parasta hätäyttäväinen hävitös, kuin se, joka nyt kohdannut on Turun Kaupunkia, pitää vieläkin kehoittaa Teitä, jokainuaa, että, aina edespäin altiiksi antain omaa erinäistä etua kokea autella niiden laitoksiin eli rakennusten jällens voimaanpanemiseksi, jotka yhdelle Cristitylle Kansalle ovat erinomasesti tarpeelliset ja välttämättömät. Niin muodon myös tässä asiassa seuraten Meidän Maaisällisiä aivoituksiamme, osotatten Te itseänne olevan kehoitetut siltä oikialta Kansakuntaiselta kiivaudelta, jota paitsi Meidän hyväntahtoiset säättämiset ja asetukset edesauttamiseksi Teidän yhteistä parasta eivät saata olla täydelliset.
...