Sukunimilaki, 9.8. 1985
1. luku Yleiset säännökset
1 §. Sukunimivelvoite
Jokaisella tulee olla sukunimi.
Henkilö, jolla ei ole sukunimeä, on velvollinen sen ottamaan. Sukunimen ottamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä
4 luvussa säädetään sukunimen muuttamisesta uudeksi sukunimeksi.
2. luku Lapsen sukunimi
2 §. Lapsen sukunimen määräytyminen syntymän perusteella
Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi.
Jos vanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen sukunimen, jonka vanhemmat ilmoittavat lapsen sukunimek- si ja joka jommallakummalla vanhemmalla on ilmoitusta tehtäessä. Jos vanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, lapsi saa kuitenkin syntyessään sen suku- nimen, joka hänen sisaruksellaan on.
Lapsen sukunimeä koskeva ilmoitus on tehtävä väestörekis- terin pitäjälle silloin, kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin. Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää kumman vanhem- man nimen lapsi saa.
Kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin, väestörekisterin pitäjän on tiedusteltava, kumman vanhemman sukunimen lapsi saa.
Jos lapsen sukunimeä ei ole ilmoitettu väestörekisteriin niin kuin 2 ja 3 momentissa on säädetty, lapsi saa sen sukunimen, joka äidillä on silloin kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin.
3 §. Lapseksiottaminen ja sukunimi
Kun tuomioistuin vahvistaa alaikäisen lapsen lapseksiotta- misen, lapsi saa ottovanhempansa sukunimen tai otto- vanhempiensa yhteisen sukunimen. Jos ottovanhemmilla ei ole yhteistä sukunimeä, lapsi saa sen vanhemman sukunimen, jonka ottovanhemmat ilmoittavat tuomioistuimelle lapsen sukunimeksi. Jos ottovanhemmilla on yhteisessä huollossa yhteinen alaikäinen lapsi, ottolapsi saa kuitenkin sen suku- nimen, joka tällä lapsella on.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että lapsi säilyttää oman sukunimensä, jos tätä on lapsen iän, ottovanhempien esittämän toivomuk- sen tai muiden seikkojen perusteella pidettävä lapsen edun mukaisena. Sukunimi, jonka lapsi on säilyttänyt, ei siirry hänen sisarukselleen 1 momentin tai 2 §:n 2 momentin nojal- la.
4 §. Lapsen sukunimen muuttaminen isän sukunimeksi
Vanhemmat voivat sopia alaikäisen lapsen sukunimen muuttamisesta siten, että lapsi saa isänsä sukunimen, jos vanhemmilla ei lapsen syntyessä ollut yhteistä sukunimeä ja isyyttä ei ollut vahvistettu silloin, kun lapsi ilmoitettiin väestörekisteriin otettavaksi.
Lapsen nimi voidaan isyyden vahvistamisen perusteella kuitenkin ainoastaan kerran muuttaa isän sukunimeksi.
Jos vanhemmat eivät ole yhdessä lapsen huoltajia, on lapsen huoltajilla tai huoltajalla oikeus päättää lapsen sukunimen muuttamisesta isän sukunimeksi.
5 §. Yhteisen sukunimen antaminen toisen puolison lapselle
Jos alaikäisen lapsen vanhempi menee avioliittoon muun henkilön kuin lapsen toisen vanhemman kanssa ja he ottavat yhteisen sukunimen, puolisot voivat avioliiton aikana sopia lapsen nimen muuttamisesta siten, että lapsi saa puolisoiden sukunimen, jos vanhempi on yksin tai yhdessä puolisonsa kanssa lapsen huoltaja.
Lapsen nimi voidaan kuitenkin ainoastaan kerran muuttaa saman avioliiton perusteella otetuksi puolisoiden yhteiseksi sukunimeksi.
6 §. Ilmoitus lapsen sukunimen muuttamisesta
Ilmoitus lapsen sukunimen muuttamisesta 4 ja 5 §:n nojalla on tehtävä kirjallisesti asianomaiselle väestörekisterin pitäjälle.
3. luku Puolison sukunimi
7 §. Puolisoiden yhteinen sukunimi
Avioliittoon aikovat voivat avioliittoon mennessään yhdessä päättää, että he ottavat yhteisen sukunimen. Yhteiseksi suku- nimeksi voidaan ottaa se sukunimi, joka jommallakummalla heistä viimeksi oli naimattomana ollessaan. Yhteinen suku- nimi on ilmoitettava ennen vihkimistä vihkijälle.
Ennen vihkimistä vihkijän on tiedusteltava avioliittoon aikovilta, ovatko he päättäneet ottaa yhteisen sukunimen.
Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen suku- nimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään.
8 §. Puolison sukunimen säilyttäminen avioliittoa solmittaes- sa
Jos puolisot avioliittoon mennessään eivät ole ottaneet yhteistä sukunimeä, kumpikin puoliso säilyttää sen sukunimen, joka hänellä oli avioliittoon mennessään.
9 §. Puolison sukunimen muuttaminen avioliiton purkautumi- sen jälkeen
Puoliso voi avioliiton purkautumisen jälkeen muuttaa suku- nimensä, jonka hän on saanut toiselta puolisolta avioliittonsa perusteella, ottamalla sen nimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan.
Jos puoliso oli 7 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla ilmoitta- nut käyttävänsä yhteisen sukunimen edellä sitä sukunimeä, joka hänellä oli avioliittoon mennessään, hän voi avioliiton purkautumisen jälkeen ottaa sukunimekseen myös tämän nimen.
Ilmoitus puolison sukunimen muuttamisesta on tehtävä kirjallisesti asianomaiselle väestörekisterin pitäjälle.
4. luku Sukunimen muuttaminen uudeksi sukunimeksi
10 §. Sukunimen muuttamisen edellytykset
Sukunimi voidaan muuttaa uudeksi sukunimeksi, jos hakija selvittää,
1) että hänen nykyisen sukunimensä käytöstä nimen vieras- peräisyyden, sen yleiskielen merkityksen tai nimen yleisyyden johdosta taikka muusta syystä aiheutuu haittaa;
2) että uudeksi sukunimeksi esitetty nimi on aikaisemmin ollut hänellä tai vakiintuneesti kuulunut hänen esivanhemmilleen ja sukunimen muuttamista on pidettävä tarkoituksenmukai- sena; tai
3) että uuden sukunimen ottamista on muuttuneiden olosuh- teiden tai muiden erityisten seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna.
11 §. Uuden sukunimen hyväksymisen yleiset esteet
Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, joka on sopimaton tai jonka käyttö muutoin voi aiheuttaa ilmeistä haittaa.
Ilman erityistä syytä ei uudeksi sukunimeksi voida hyväksyä nimeä,
1) joka muodoltaan tai kirjoitustavaltaan on kotimaisen kielenkäytön vastainen;
2) joka sukunimenä on erittäin yleinen; tai
3) jota yleisesti käytetään etunimenä.
12 §. Suojatut nimet ja tunnukset
Uudeksi sukunimeksi ei voida hyväksyä nimeä, jonka yleisesti tiedetään vakiintuneen määrätyn kotimaisen tai vieras- maalaisen suvun nimeksi, ellei tähän ole olemassa erityistä syytä.
Ilman erityistä syytä ei uudeksi sukunimeksi voida hyväksyä nimeä, joka on samaistettavissa
1) säätiön, yhdistyksen tai muun yhteisön nimeen;
2) rekisteröityyn toiminimeen tai tavaramerkkiin taikka muuhun elinkeinotoiminnassa käytettyyn suojattuun tunnuk- seen; tai
3) yleisesti tunnettuun taiteilijanimeen tai nimimerkkiin.
13 §. Erityiset syyt uuden sukunimen hyväksymiselle
Uusi sukunimi, joka ei täytä 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa asetettua vaatimusta, voidaan hyväksyä, jos hakijalla on vierasperäinen sukunimi ja uuden nimen käyttöönottoa on esitettyyn selvitykseen nähden pidettävä tarkoituksenmukai- sena.
Uusi sukunimi, joka ei vastaa 11 §:n 2 momentissa tai 12 §:ssä asetettuja vaatimuksia, voidaan hyväksyä,
1) jos hakija osoittaa, että hän tai hänen esivanhempansa ovat aikaisemmin laillisesti käyttäneet hakijan uudeksi sukunimeksi esittämää nimeä;
2) jos hakijan esittämän uuden sukunimen ottamista on perhesuhteissa tapahtuneiden muutosten tai niihin rinnas- tettavien seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna; tai
3) jos hakijalla on kansalaisuutensa, avioliittonsa tai muun erityisen seikan perusteella yhteys vieraaseen valtioon ja hakijan esittämä uusi sukunimi vastaa sanotussa valtiossa noudatettua nimikäytäntöä.
...
35 §. Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.
Tällä lailla kumotaan sukunimestä 23 päivänä joulukuuta 1920 annettu laki (328/20) siihen myöhemmin tehtyine muu- toksineen, 13 päivänä kesäkuuta 1929 annetun avioliittolain (234/29) 32 ja 84 §, näistä viimeksi mainittu pykälä sellaisena kuin se on 23 päivänä syyskuuta 1948 annetussa laissa (681/48), sekä isyyslain voimaanpanosta 5 päivänä syyskuuta 1975 annetun lain (701/75) 3 §:n 2 momentti.