Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, 8.8. 1986
1 §. Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä.
2 §. Lain soveltamisalan rajoitukset
Tämän lain säännöksiä ei sovelleta:
1) evankelis-luterilaisen kirkon, ortodoksisen kirkkokunnan eikä muiden uskonnollisten yhdyskuntien uskonnonharjoi- tukseen liittyvään toimintaan; eikä
2) perheenjäsenten välisiin taikka muihin yksityiselämän piiriin kuuluviin suhteisiin.
Eduskunnan toimintaan, joka liittyy kansanedustajan edusta- jantoimen hoitamiseen, ei sovelleta 10 ja 11 §:n, 14 §:n 2 mo- mentin eikä 17 ja 19 §:n säännöksiä. Myöskään tasavallan presidentin toimintaan ei sovelleta 10 ja 11 §:n säännöksiä.
Puolustushallinnon viroista, toimista ja tehtävistä, joihin vaaditaan sotilaallinen koulutus, sekä rajavartiolaitoksen sotilasviroista ja -toimista säädetään erikseen.
3 §. Määritelmiä
Työntekijällä tarkoitetaan tässä laissa sitä, joka sopimukses- sa sitoutuu tekemään toiselle (työnantaja) työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan taikka on virkasuhteessa tai muussa siihen verratta- vassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai muuhun julkis- yhteisöön (viranomainen).
Työnantajalla tarkoitetaan tässä laissa 1 momentissa tarkoi- tettua työnantajaa ja julkisyhteisöä.
4 §. Viranomaisten velvollisuus edistää tasa-arvoa
Viranomaisten tulee edistää naisten ja miesten välistä tasa- arvoa erityisesti muuttamalla niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvon toteutumista.
Valtion komiteoissa, neuvottelukunnissa ja muissa vastaavis- sa toimielimissä sekä kunnan lautakunnissa tulee, jollei erityisistä syistä muuta johdu, olla sekä naisia että miehiä.
5 §. Tasa-arvon toteuttaminen koulutuksessa ja opetuksessa
Viranomaisten ja oppilaitosten sekä muiden koulutusta ja opetusta järjestävien yhteisöjen on huolehdittava siitä, että naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen sekä että käytettävä oppiaineisto tukee tämän lain tarkoituksen toteutumista.
6 §. Työnantajan velvollisuus edistää tasa-arvoa
Tasa-arvon edistämiseksi työelämässä työnantajan tulee, ottaen huomioon käytettävissä olevat voimavarat ja muut asiaan vaikuttavat seikat:
1) toimia siten, että avoinna oleviin tehtäviin hakeutuisi sekä naisia että miehiä;
2) edistää naisten ja miesten tasapuolista sijoittumista erilai- siin tehtäviin sekä luoda heille yhtäläiset mahdollisuudet uralla etenemiseen; ja
3) kehittää työoloja sellaisiksi, että ne soveltuvat sekä naisille että miehille.
7 §. Syrjinnän kielto
Syrjintä sukupuolen perusteella on kielletty. Syrjinnällä tar- koitetaan tässä laissa naisten ja miesten asettamista suku- puolen perusteella eri asemaan. Syrjintänä pidetään myös menettelyä, jonka vaikutuksesta naiset ja miehet tosiasialli- sesti joutuvat keskenään selvästi eri asemaan.
8 §. Syrjintä työelämässä
Työnantajan menettelyä on lisäksi pidettävä 7 §:ssä kiellet- tynä syrjintänä, jos työnantaja työhön ottaessaan taikka tehtävään tai koulutukseen valitessaan syrjäyttää henkilön, joka on ansioituneempi kuin valituksi tullut toista sukupuolta oleva henkilö, jollei työnantaja voi osoittaa, että hänen menettelyynsä on työn tai tehtävän laadusta johtuva painava ja hyväksyttävä syy taikka että hänen menettelynsä on johtu- nut muusta, hyväksyttävästä seikasta kuin sukupuolesta.
Työnantajan menettelyä on samoin pidettävä syrjintänä, jos työnantaja:
1) soveltaa työntekijään epäedullisempia palkka- tai muita palvelussuhteen ehtoja kuin vastakkaista sukupuolta olevaan työntekijään, joka on työnantajan palveluksessa samassa tai samanarvoisessa työssä;
2) johtaa työtä, jakaa työtehtävät tai muutoin järjestää työ- olot siten, että työntekijä joutuu selvästi huonompaan asemaan kuin vastakkaista sukupuolta oleva työntekijä; tai
3) irtisanoo, purkaa tai muutoin lakkauttaa palvelussuhteen taikka siirtää tai lomauttaa työntekijän tämän sukupuolen perusteella.
Työnantajan ei ole katsottava rikkoneen 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua syrjinnän kieltoa, jos hän voi osoittaa, että hänen menettelynsä on johtunut muusta, hyväksyttäväs- tä seikasta kuin työntekijän sukupuolesta.
9 §. Menettely, jota ei ole pidettävä syrjintänä
Tässä laissa tarkoitettuna sukupuoleen perustuvana syrjintä- nä ei ole pidettävä:
1) naisten erityistä suojelua raskauden tai synnytyksen vuoksi;
2) asevelvollisuuden säätämistä ainoastaan miehille;
3) vain joko naisten tai miesten hyväksymistä yhdistyksen jäseniksi, jos tämä perustuu yhdistyksen säännöissä olevaan nimenomaiseen määräykseen; eikä
4) suunnitelmaan perustuvaa menettelyä, jolla pyritään tämän lain tarkoituksen toteuttamiseen käytännössä.
10 §. Työnantajan velvollisuus antaa selvitys menettelystään
Työnantajan on pyynnöstä viivytyksettä annettava kirjalli- nen selvitys menettelystään sille, joka katsoo joutuneensa syrjäytetyksi 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin. Selvityk- sestä tulee käydä ilmi työnantajan noudattamat valinta- perusteet, valituksi tulleen koulutus, työ- ja muu kokemus sekä muut valintaan vaikuttaneet selvästi osoitettavissa olevat ansiot ja seikat.
Työnantajan on samoin viivytyksettä annettava kirjallinen selvitys menettelynsä perusteista työntekijälle, joka katsoo joutuneensa 8 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetun syrjin- nän kohteeksi.
Selvitykseen ei saa merkitä tietoa kenenkään terveydentilas- ta tai muista henkilökohtaisista oloista ilman tämän suostu- musta.
11 §. Työnantajan velvollisuus suorittaa hyvitystä sukupuo- leen perustuvan syrjinnän johdosta
Työnantaja, joka on rikkonut 8 §:ssä tarkoitettua syrjinnän kieltoa, on velvollinen maksamaan loukatulle hyvitystä suku- puoleen perustuvan syrjinnän johdosta.
Hyvityksenä on suoritettava loukkauksen laadun mukaan vähintään 10.000 ja enintään 30.000 markkaa. Hyvitystä voidaan alentaa edellä säädetystä vähimmäismäärästä tai velvollisuus suorittaa hyvitystä kokonaan poistaa, jos se harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon työnantajan taloudellinen asema, työnantajan pyrkimykset estää tai poistaa menettelynsä vaikutukset sekä muut olosuhteet.
Jos useammat vaativat hyvitystä 8 §:n 1 momentin nojalla ja he ovat ansioituneempia kuin valituksi tullut, on hyvitys jaettava tasan heidän keskensä.
12 §. Hyvityksen vaatiminen
Hyvitystä on vaadittava kanteella, joka on pantava vireille sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä työnantajalla on kotipaikka.
Kanne hyvityksen suorittamisesta on nostettava vuoden kuluessa syrjinnän kiellon rikkomisesta.
Kun kanne hyvityksen suorittamisesta on pantu vireille ja useammilla on oikeus vaatia hyvitystä saman teon tai laimin- lyönnin perusteella, on kaikki hyvitysvaatimukset esitettävä puhevallan menettämisen uhalla tuossa oikeudenkäynnissä.
13 §. Oikeus vaatia korvausta muun lain nojalla
Tämän lain säännökset hyvityksen suorittamisesta sukupuo- leen perustuvan syrjinnän johdosta eivät estä loukattua lisäksi vaatimasta korvausta vahingonkorvauslain (412/74) taikka muun lain nojalla.
14 §. Syrjivän ilmoittelun kieltäminen
Työ- tai koulutuspaikkaa ei saa ilmoittaa vain joko naisten tai miesten haettavaksi, jollei tähän ole työn tai tehtävän laadusta johtuvaa painavaa ja hyväksyttävää syytä taikka tämä perustu 9 §:n 4 kohdassa tarkoitetun suunnitelman toteuttamiseen.
Joka tahallaan rikkoo 1 momentissa tarkoitettua kieltoa, on tuomittava syrjivästä ilmoittelusta sakkoon. Virallinen syyt- täjä saa nostaa syytteen vain tasa-arvovaltuutetun ilmoituk- sen perusteella.
15 §. Lausunnon pyytäminen tasa-arvolautakunnalta
Tuomioistuin voi pyytää tasa-arvolautakunnan lausunnon asiassa, joka koskee hyvityksen suorittamista sukupuoleen perustuvan syrjinnän johdosta.
16 §. Valvonta
Tasa-arvovaltuutettu ja tasa-arvolautakunta valvovat tämän lain noudattamista yksityisessä toiminnassa sekä julkisessa hallinto- ja liiketoiminnassa siten kuin siitä jäljem- pänä tässä laissa sekä erikseen säädetään.
17 §. Tietojen antaminen tasa-arvoviranomaisille
Tasa-arvovaltuutetulla ja tasa-arvolautakunnalla on oikeus maksutta saada viranomaisilta tämän lain noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot sen estämättä, mitä asian tai asiakirjan salassa pitämisestä on säädetty tai määrätty.
Tasa-arvovaltuutetulla on oikeus asettamassaan kohtuulli- sessa määräajassa saada jokaiselta tämän lain noudattami- sen valvontaa varten tarpeelliset tiedot sekä vaatia tämän hallussa oleva asiakirja esitettäväksi, jollei tällä ole lain mukaan oikeutta tai velvollisuutta kieltäytyä todistamasta tai esittämästä asiakirjaa.
Tasa-arvovaltuutettu voi asettaa 2 momentissa tarkoitetun tietojenanto- ja asiakirjan esittämisvelvollisuuden tehosteek- si uhkasakon. Päätöksestä, jolla uhkasakko on asetettu, ei saa valittaa. Uhkasakon määrää maksettavaksi tasa-arvolauta- kunta.
Kirkon ja seurakunnan asiakirjojen salassapidosta evankelis- luterilaisessa kirkossa on säädetty erikseen.
18 §. Tarkastukset ja virka-apu
Tasa-arvovaltuutetulla on oikeus suorittaa työpaikalla tarkastus, jos on syytä epäillä, että työnantaja on menetellyt tämän lain vastaisesti taikka että tässä laissa säädettyjä tasa-arvovelvoitteita ei muutoin ole noudatettu. Jos työ- paikkana on työnantajan asunto, tarkastuksen saa kuitenkin suorittaa vain, mikäli epäilyyn on erityistä syytä.
Tasa-arvovaltuutetulla on oikeus saada tarkastuksen toimit- tamista varten muilta viranomaisilta virka-apua.
Tarkastus on toimitettava siten, ettei siitä aiheudu tarpeetto- masti haittaa tai kustannuksia.
19 §. Ohjeiden ja neuvojen antaminen
Havaitessaan, että tässä laissa säädettyjä velvoitteita ei noudateta tai että lain säännöksiä muutoin rikotaan, tasa- arvovaltuutetun on ohjein ja neuvoin pyrittävä siihen, että lainvastaista menettelyä ei jatketa tai uusita.
20 §. Asian saattaminen tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi
Tasa-arvovaltuutettu voi tarvittaessa saattaa 7 ja 8 §:n sekä 14 §:n 1 momentin säännösten vastaista menettelyä koskevan asian tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi.
Lautakunnan käsiteltäväksi ei kuitenkaan voida saattaa asiaa, joka koskee eduskunnan tai sen toimielimen, tasaval- lan presidentin, valtioneuvoston, ministeriön, valtioneuvos- ton kanslian, eduskunnan oikeusasiamiehen, valtioneuvoston oikeuskanslerin, korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden toimintaa.
Asian käsittelystä tasa-arvolautakunnassa säädetään tasa- arvovaltuutetusta ja tasa-arvolautakunnasta annetussa laissa (610/86).
21 §. Lainvastaisen menettelyn kieltäminen
Tasa-arvolautakunta voi kieltää sitä, joka on menetellyt 7 tai 8 §:n taikka 14 §:n 1 momentin säännösten vastaisesti, jatka- masta tai uusimasta menettelyä, jos menettelyn kieltämistä on pidettävä aiheellisena tasa-arvon toteuttamisen kannalta.
Kieltoa asetettaessa voidaan samalla päättää, että kieltoa on noudatettava vasta päätöksessä mainitusta ajankohdasta, jos on aiheellista, että velvoitetulle varataan kohtuullinen aika kiellon perusteena olevien olosuhteiden tai menettelyn muuttamiseksi.
Tasa-arvolautakunta voi tarpeen vaatiessa kieltää menette- lyn jatkamisen taikka uusimisen sakon uhalla. Sakon uhka voidaan asettaa sille, jota kielto koskee, tai tämän edustajalle taikka molemmille. Päätöksestä, jolla uhkasakko on asetettu, ei saa valittaa.
Uhkasakon määrää maksettavaksi tasa-arvolautakunta.
22 §. Muutoksenhaku
Tasa-arvolautakunnan päätökseen haetaan muutosta valit- tamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Muutoksenhausta on voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa anne- tussa laissa (154/50) on säädetty.
Tasa-arvolautakunnan 21 §:n nojalla tekemää päätöstä on heti noudatettava, vaikka se ei ole saanut lainvoimaa, jollei lautakunta tai korkein hallinto-oikeus toisin määrää.
23 §. Hyvityksen markkamäärien tarkistaminen
Edellä 11 §:n 2 momentissa mainitut markkamäärät tulee asetuksella tarkistaa kolmivuotiskausittain rahanarvon muutosta vastaavasti.
24 §. Asetuksenantovaltuus
Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta anne- taan tarvittaessa asetuksella.
25 §. Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.