"Olen 17-vuotias ja harjoittelen lasten päiväkodissa.
Jo jonkin aikaa lehdissä on pohdittu sitä miksi Suomessa syntyy liian vähän lapsia. Että väestö vähenee ja kohta täällä on melkein pelkästään vanhuksia.
Mutta miksi? Mietitäänpä ja pohditaan: asunto-ongelmatko, velatko, päivähoito-ongelmatko ovat syynä?
Mitään noista tai muista syistä ei saisi aliarvioida, sillä ne ovat tosia.
Mutta yhtä syytä, joka vaikuttaa ainakin minuun, en ole koskaan nähnyt mainittavan missään. Se syy on pelko. Pelko tämän maailman tulevaisuudesta.
Minä pidän lapsista ja yksi suurista toiveistani on saada oma lapsi. Odottaa, hoivata, kasvattaa, huolehtia, elää pienen rakkaan ihmiseni kanssa. Ei vielä, mutta muutaman vuoden kuluttua.
Mutta miksi vahingottaisin vielä ajatuksissani olevaa pientä elämää saattamalla sen tähän maailmaan? Tuhottavaksi. Asevarustelujen, sotien, ydinvoimaloiden, väkivallan, pelon, kateuden ja sairaalloisen iysekkyyden maailmaan."
(Yleisönosastokirjoitus, Kanava, 1987.)