Pakkokeinolaki, 30.4. 1987
...
7 §. Ilmoitukset ja kirjaaminen
Pidätetylle on ilmoitettava pidättämisen syy heti, kun hänet on julistettu pidätetyksi tai otettu pidättämismääräyksen perusteella kiinni. Pidättäminen on kirjattava asetuksella tarkemmin säädettävällä tavalla.
Pidättämisestä on ilmoitettava pidätetyn osoituksen mukaan hänen omaiselleen ja muulle läheiselleen niin pian kuin siitä ei voi aiheutua erityistä haittaa rikoksen selvittämiselle. Ilmoitusta ei kuitenkaan saa ilman erityistä syytä tehdä vastoin pidätetyn tahtoa.
...
13 §. Pidätettyä koskevan vangitsemisvaatimuksen tekoaika
Vaatimus pidätetyn vangitsemisesta on tehtävä tuomioistui- melle niin pian kuin se on mahdollista ja viimeistään kolman- tena päivänä kiinniottamispäivästä ennen virka-ajan päätty- mistä. Jos vangitsemisasian käsittelemiseksi tarvitaan vielä lisäselvitystä ja epäillyn säilössä pitäminen sen hankkimisen aikana on erittäin tärkeää, vaatimus saadaan tehdä viimeis- tään seitsemäntenä päivänä kiinniottamispäivästä. Jos joku on pidätetty hänen saavuttuaan esitutkintaan, edellä tarkoi- tettu aika lasketaan saapumispäivästä.
Milloin pidätetty kuljetetaan esitutkintaa varten kiinniotta- mispaikkakunnalta toiselle paikkakunnalle ja kuljetus kestää kauemmin kuin 12 tuntia, vangitsemisvaatimus saadaan tehdä yhtä päivää ja, jos kuljetus kestää kauemmin kuin
24 tuntia, kahta päivää myöhemmin kuin 1 momentissa on säädetty.
14 §. Vangitsemisvaatimuksen ottaminen käsiteltäväksi
Vangitsemisvaatimus on otettava tuomioistuimessa käsitel- täväksi viipymättä. Pidätettyä koskeva vaatimus on otettava käsiteltäväksi viimeistään toisena päivänä siitä päivästä, jona vaatimus on tehty.
...
21 §. Syytteen käsittelypäivän määrääminen
Kun tuomioistuin, joka tulee käsittelemään syytteen, päättää läsnä olevan epäillyn vangitsemisesta, sen on, jollei syytettä ole jo otettu käsiteltäväksi, määrättävä sen käsittelypäivä. Kun 19 tai 20 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on saapunut tuomio- istuimeen, sen on määrättävä syytteen käsittelypäivä viimeistään ilmoituksen saapumista seuraavana päivänä. Käsittelypäivää ei saa määrätä myöhemmäksi kuin on välttämätöntä esitutkinnan päättämiseksi ja syytteen valmistelemiseksi. Käsittelypäivää ei kuitenkaan saa määrätä neljää viikkoa myöhemmäksi. Käsittelypäivä on ilmoitettava vangitulle ja hänen avustajalleen.
...
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.