Presidentti Koivisto otti 14. kesäkuuta vastaan Suomen juutalaisia edustavan lähetystön, joka jätti presidentille Neuvostoliiton juutalaisten kauttakulkua koskevan vetoo- muksen.
Samana päivänä eduskunnan Suomi-Israel-ystävyysryhmä vetosi Suomen hallitukseen, että se kasvavasta painostuk- sesta huolimatta pitäisi voimassa kauttakulun sallivan päätöksensä. Lausunnossa sanottiin olevan ilmeistä, että Leningradin alueella on tuhansia juutalaisperheitä, jotka haluaisivat muuttaa Suomen kautta Israeliin.
PLO:n Suomen tiedotustoimiston johtaja Zuheir Alwazir uhkasi 4. heinäkuuta Suomea pakotteilla, koska Suomen hallitus oli hyväksynyt Neuvostoliiton juutalaisten kautta- kulun Suomen läpi. Alwazirin mielestä Suomen hallituksen päätös oli ollut sotilaallinen toimenpide PLO:ta vastaan.
PLO:n poliittisen osaston päällikö Farouk Kaddoum ilmoitti 5. heinäkuuta PLO:n pitävän Suomen päätöstä helpottaa neuvostojuutalaisten muuttoa Israeliin vihamielisenä toime- na. Kaddoum kuitenkin kieltäytyi kutsumasta sitä sotilaalli- seksi toimeksi. PLO:n Suomen tiedotustoimiston johtaja Zuheir Alwazir puolestaan perui edellisenä päivänä anta- mansa lausunnon, jossa hän oli ehdottanut taloudellisia ja poliittisia pakotteita. Hänen käsityksensä mukaan Suomi ei kuulunut niihin maihin, joita kohtaan pakotteita pitäisi soveltaa.
Etelä-Afrikan Helsingin-suurlähetystö ilmoitti 17. heinäkuu- ta, että runsaat 6000 Neuvostoliiton kansalaista haluaisi muuttaa Suomen kautta Etelä-Afrikkaan.
Afrikan kansalliskongressi ANC ei kuitenkaan hyväksynyt valkoisten maahanmuuttoa Etelä-Afrikkaan, sillä ANC:n mielestä he vahvistivat rotusortohallitusta mustan väestön kustannuksella.