Laki vuorotteluvapaakokeilusta, 22.12. 1995
1 §. Määritelmät ja soveltamisala
Vuorotteluvapaalla tarkoitetaan tässä laissa järjestelyä, jossa kokoaikatyöntekijä työnantajansa kanssa tekemänsä vuorottelusopimuksen mukaisesti määräaikaisesti vapaute- taan palvelussuhteeseen kuuluvien tehtävien suorittamisesta ja jossa työnantaja samalla sitoutuu vastaavaksi ajaksi palkkaamaan työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana olevan henkilön.
Tätä lakia sovelletaan myös henkilöön, joka on virkasuhtees- sa tai siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon, kuntaan tai muuhun julkisoikeudelliseen yhteisöön.
Työnantajalla tarkoitetaan tässä laissa myös 2 momentissa tarkoitettua yhteisöä.
2 §. Vuorotteluvapaan edellytykset ja ehdot
Vuorotteluvapaan kesto on vähintään 90 kalenteripäivää yhdenjaksoisesti ja yhteensä enintään 359 kalenteripäivää.
Vuorotteluvapaan ajaksi palkattavan työntekijän työajan tulee olla vähintään vuorotteluvapaalle siirtyvän työntekijän säännöllisen työajan pituinen.
Vuorotteluvapaan edellytyksenä on, että työntekijän työssä- olo ja palvelussuhde samaan työnantajaan on yhdenjaksoi- sesti kestänyt vähintään vuoden välittömästi ennen vuorot- teluvapaan alkamista. Edellä mainittuun vuoden ajanjak- soon voi sisältyä yhteensä enintään 30 päivän palkaton poissaolo edellyttäen, että henkilö viimeisten kolmentoista kuukauden aikana on ollut työssä saman työnantajan palveluksessa vähintään kaksitoista kuukautta.
Kirjallinen vuorottelusopimus, jossa työnantajan tulee sitoutua palkkaamaan työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana oleva henkilö, sekä työsopimus tai muu luotettava selvitys työvoimatoimistossa työttömänä työn- hakijana olleen henkilön palkkaamisesta vuorotteluvapaan ajaksi on toimitettava ennen vuorotteluvapaan alkamista työvoimatoimistolle.
Jos vuorotteluvapaan ajaksi palkatun työntekijän palvelus- suhde päättyy ennen vuorotteluvapaan päättymistä eikä uuden työntekijän palkkaaminen käytettävissä olevan ajan lyhyyden, työntekijöiden saatavuuden tai muun asiallisesti hyväksyttävän syyn perusteella ole mahdollista, ei palvelus- suhteen päättymistä ole pidettävä vuorottelusopimuksen vastaisena.
3 §. Vuorotteluvapaan keskeyttäminen
Vuorotteluvapaan keskeyttämisestä on sovittava työnanta- jan ja työntekijän välillä.
Vuorotteluvapaa katsotaan kuitenkin työttömyysturvalain
5 §:n 1 momentin 7 ja 7 a kohdan tarkoittamissa tilanteissa päättyneeksi.
4 §. Työntekijän oikeus palata aikaisempaan työhön
Vuorotteluvapaalta palaavalla työntekijällä on oikeus vuorotteluvapaan päätyttyä palata aikaisempaan tai siihen rinnastettavaan työhön.
5 §. Oikeus vuorottelukorvaukseen
Vuorotteluvapaan ajalta työntekijällä on oikeus vuorottelu- korvaukseen.
Työntekijän oikeus vuorottelukorvaukseen jatkuu sopimuk- sen mukaisesti silloinkin, kun vuorotteluvapaan ajaksi palka- tun työntekijän palvelussuhde päättyy ennen vuorottelu- vapaan päättymistä.
6 §. Korvausoikeuden rajoitukset
Vuorottelukorvaukseen ei ole oikeutta siltä ajalta, jona työn- tekijä:
1) saa 1 §:n 1 tai 3 momentissa tarkoitetulta työnantajaltaan palkkaa;
2) suorittaa varusmies- tai siviilipalvelusta;
3) suorittaa vapausrangaistusta rangaistuslaitoksessa;
4) on vähintään kuukauden kestävässä kokoaikatyössä muun kuin 1 §:n 1 tai 3 momentissa tarkoitetun työnantajansa palveluksessa;
5) harjoittaa päätoimista yritystoimintaa; tai
6) saa työttömyysturvalain 5 §:n 1 momentin 4, 5, 7, 7 a, 10 a tai 12 kohdassa tai 3 momentissa tarkoitettua etuutta.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna palkkana ei pidetä niitä luontaisetuja, joiden saaminen vuorottelusopi- muksen mukaan jatkuu vuorotteluvapaan aikana.
7 §. Vuorottelukorvauksen suuruus
Vuorottelukorvauksen täysi määrä on 60 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon henkilöllä olisi työttömänä ollessaan oikeus työttömyysturvalain 13, 16, 22 ja 23 §:n pe- rusteella, enintään kuitenkin 4 500 markkaa kuukaudessa. Vuorottelukorvausta määriteltäessä ei työttömyysturvalain 24 §:ssä tarkoitettuja lapsikorotuksia oteta huomioon.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua työttömyyspäivärahaa määrättäessä henkilön vuorotteluvapaan aikana saamaan lakisääteiseen etuuteen, palkkaan ja muuhun työtuloon sovelletaan, mitä työttömyyspäivärahasta työttömyysturva- lain 17, 18, 27 ja 27 a §:ssä säädetään.
Sen estämättä, mitä työttömyysturvalain 23 §:ssä ja ansioon suhteutetun työttömyyspäivärahan perusteena olevan pal- kan määrittämisestä annetussa asetuksessa (754/84) sääde- tään, vakiintuneena pidettävää palkkatuloa määrättäessä otetaan huomioon vuorotteluvapaata edeltäneen 52 viikon ajalta saadut palkkatulot eikä palkkatuloihin lueta niitä luontaisetuja, joiden saaminen vuorottelusopimuksen mukaan jatkuu vuorotteluvapaan aikana.
Työntekijän oikeus osittaiseen ammattikoulutusrahaan määräytyy siten kuin koulutus- ja erorahaston säännöissä ja valtion virkamiesten eroraha-asetuksessa tarkemmin mää- rätään. Tämä ammattikoulutusraha ei vaikuta vuorottelu- korvauksen määrään.
8 §. Vuorottelukorvauksen hakeminen ja maksaminen
Vuorottelukorvausta on haettava kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolta tai asianomaiselta työttömyyskassalta, jonka tulee korvauksen myöntämistä, epäämistä ja takaisin- perintää koskevassa asiassa antaa hakijalle kirjallinen päätös. Työvoimatoimisto tai työvoimatoimikunta antaa kansaneläkelaitosta ja työttömyyskassaa sitovan lausunnon vuorottelukorvauksen 2 §:n 1-4 momentissa ja 6 §:n 1 mo- mentin 5 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä sekä 10 §:n
1 momentissa tarkoitetuista takaisinperinnän edellytyksistä siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.
Vuorottelukorvaus maksetaan jälkikäteen vähintään kerran kuukaudessa. Vuorottelukorvauksen maksamisesta on muu- toin voimassa, mitä työttömyysturvalain 44 §:ssä säädetään työttömyyspäivärahan maksamisesta.
...
17 §. Voimaantulo
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 1997. Lakia sovelletaan vuorotteluvapaisiin, joita koskeva vuorottelusopimus tehdään lain voimassa ollessa ja vuorotteluvapaa pidetään 31 päivään joulukuuta 1998 mennessä.
...