Nurmijärven pitäjänkokouksen pöytäkirja 3. lokakuuta 1802.
2. Kutsuntaa ei pidä koskaan tapahtuman rauhan aikana eikä myöskään liikekannallepanoa ennenkuin vihollisen hyökätessä maahan. Siksi tätä joukkoa ei saa koskaan kirjoittaa armeijan rulliin, ei varustaa eikä se saa olla muun kuin maan korkeimman sotilasjohdon alainen.Vähemmän vastulliset ryhmänjohtajat valitsee pitäjä tai miehistö itse sotataitoon perehtyneistä jäsenistään, jotka taitonsa ja arvonsa mukaan nauttivat Kuninkaallisen Majesteetin korkeata luottamusta ja ylöspitoa. Myöskään tätä joukkoa ei saa rauhanaikana harjoittaa, komentaa eikä käyttää muihin tehtäviin. Eikä sitä saa viedä valtakunnan rajojen ulkopuo- lelle ... Sotaretken päättymisen jälkeen kun vaara ja levotto- muus ovat ohi, joukko tulee esteettä kotiuttaa.
3. Jotta rauhan aikana voitaisiin järjestelmä perustaa, huolehtia sen aiheuttamista toimista ja hankkia miehistö, valitsevat pitäjäläiset keskuudestaan maanpuolustus- johtokunnan, johon tulee kuulua kaksi säätyläistä, joista arvokkain tai sotataitoon perehtynein on puheenjohtaja, sekä kaksi talonpoikaa. Tämä johtokunta ottaa maan korkeim- malta sotilasjohdolta ja maaherralta tietoja ja käskyjä sekä on näiden kanssa jatkuvassa kirjeenvaihdossa kaikista maanpuolustukseen kuuluvista asioista. Tämä johtokunta jakaa pitäjän puolustusalueisiin ja miehistön ryhmiin. Tämä johtokunta komentaa joukkoja alussa tarpeellisen ajan, ja sen tulee saada kruununpalvelijoilta kuten muiltakin tarpeellista avustusta.
(Suomennos: Suomen historian dokumentteja I)