... Koska Me, kyynäleilä kaivatessa yhtä Meidän sydämmesämme niin kallista Äitiä, myös tässäkin Meille ja Isänmaalle kovassa tapauksessa, kunnioitamme Jumalisen edeskatsomuksen kaikkiviisasta säännöstä, saatamme Me toivoa, että Jumala se Kaikkeinkorkein pitää hyvällä tahdolla vastaanottaa ei ainoastansa Meidän ja Teidän yhteiset kiitollisuuden osoitukset nautittuin hyväintekoin edestä, mutta myös kaikkein totisesti ansaitun kaipauksen Hänen kuoleman jälkeen: ja on se sentähden että valmistaa Teille, Rakastetut Alamaiset, yhden julkisen tilaisuuden, että sen Kaikkivaltiaan edessä vuodattaa Teidän syvää suruanne, ja että Häneltä pyytää virvoitusta ja lohdutusta, ja että Meille ja Isänmaalle rukoilla Hänen voimallista varjelustansa, kuin Me nyt olemme määränneet yhden yhteisen Valituspäivän sen muinen Korkiastivoimallisen, nyt Jumalan tykönä Autuaan Keisarinnan Meidän Korkiastirakastetun Frouva Äidin, muistossa Korkiastikunnioitettavan, Hänen Majestäätin Maria Feodorownan, Venäjänmaan Leski-Keisarinnan kuoleman jälkeen.
Me käskemme ja päällepanemme siis kaikkia Meidän Suomenmaassa asuvaisia Alamaisiamme Luteeruksen Opinuskosta, että Lauvantaina sinä 31 p. Tammikuussa tulevana vuonna 1829 pitämään yhden yhteisen Valitus-, Katumus- ja Parannuspäivän, ja että sinä päivänä poisheittämän kaikki maailmalliset työt ja askareet, ja , että Jumalisen valmistuksen perästä, varhain ja yksimielisesti menemään Herran Huoneeseen, että siellä saamaan hyödytystä Jumalisesta opetuksesta, psalmeista, rukouksista ja esirukouksista: ja pitää ilman sitä kaikki mikä edesauttamiseksi niiden tavallisten suuriin Rukouspäiväin oikiaksi pitämiseksi on Armossa säädetty ja käsketty, myös Valituspäivän suhteen vaarinotettaman ja jälkeenelettämän. Josta kaikkein yhteisesti ja itsekunkin erinomaisesti pitää kuuliaisesti jälkeenelämiseksi vaarinotta. Me annamme Teidän kaikki yhteisesti ja itsekunkin erittäin Jumalalle Kaikkivaltiaalle Armollisesti.
(Julistus annettu marraskuussa 1828)