Keisarillisen Majesteetin
PLAKAATTI
Neljästä Yhteisestä Juhla-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
jotka
yli koko Suomen Suuren Ruhtinanmaan ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1831.
Annettu Helsingin kaupungissa 6:nä p. Joulukuussa 1830.
Me Nicolai I:nen jne.
Taritsemme Teille, Meidän rakastetuille, uskollisille Alamaisillemme Evangeliumisesta Lutheruksen Seurakunnasta Suomen Suuren Ruhtinan maassa, Meidän erinomaisen lemmemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
Monista jo suurista Ijänkaikkisen lahjoista, joita Suomen Asujamet tälläkin jättävällä vuodella ovat nauttineet, tulee edellä kaikkia sen herättää sydämen harrasta ja iloista kiitollisuutta että heille on suotu se kallis onni, sortamatto- massa rauhallisuudessa saada viettää Taivaallisen Oppinsa harjoituksia ja hengen nöyryydessä lapsellisella uskalluksella palvella Isäinsä Jumalaa. Niissä muutoksissa ja milloin surullisissa milloin ilahuttavissa onnen vahetuksissa, joiden alaiset ihmisen päiväkunnat lakkaamata ovat, löytää hän usein ainoan, aina vissin lohdutuksensa ajatuksessa yhdestä luotuin korkiammasta järjestyksestä, joka ijäisesti pysyy, ja vakuutuksessa siitä, että sielun yläisempi luonto on tätä korkeampaa järjestystä varten luotu ja siis katoomaton; ja löytyykö hänelle mitään suuremmasta arvosta, kuin tämän ajatuksen tutkiminen ja vahvuus tässä vakuutuksessa!
Vältämätön välikappale tähän korkiampaan päämaaliin on kristillinen Jumalan palvelus, vapaa eksyttävistä opeista ja painavasta omantunnon pakosta, puhdas ja vilpitön harjoituksessansa. Onnellinen siis se kansa, joka taitaa iloita tästä autuaasta edusta! Luotuin Isä on tosin, päiväin alusta, monenkaltaisella tavalla ilahuttanut ihmisen sukukuntia totuuden ilmoituksella, vaan kuitenkin julkisimmasti siinä valossa, joka ensin Jesuksen kautta edestuotu, sitten on levinnyt kaikkeen maahan. Vaan vaikka valkeus oli tullut maailmaan, rakastivat ihmiset kuitenkin enämmin pimeyttä kuin valkeutta: ne lähenivät vähittäin nämät surulliset ajat, joina Taivaallisen Opin suloinen valo näkyi tahtovan kokonansa kadota ja jättää ihmiskunnan synkiään pimeyteen.
Välistä nousi epäusko verisissä pukeissa, ja uhaten hirmulla ja kauhistuksella sitä, joka ei voinut noudattaa sen erhetyksiä; välistä jälleen asetti itsensä uskottomuus, ynsiä ja Jumalata pilkkaava, Cristinuskon tielle, ja pyysi estää ihmistä ylentämästä kohden taivasta silmiänsä ja autuudensa toivoa. Kiittäkäämme Jumalata! nämät ajat ovat ohitse. Pyhä ja sovaisematon taritsee nyt Taivaallinen Oppi valoa ihmisen ymmärrykselle, ihmisen sydämelle autuutta ja rauhaa.
Virkistääksemme Teissä, Suomen asukkaat, halullisuutta siihen Cristin Opin ja omantunnon vapauteen, jota Te vakuutetut Evangeliumillisen Lutheruksen Seurakunnan, vanhuudesta asti, suostutuissa menoissa ja asetuksissa, elämätä nautitte, käskimmä Me että yhteinen Jubeljuhla Suomessa piti, sen 300 vuotta sitten edesannetun, Augsburin Uskontunnustuksen muistoksi pidettämän; ja tämä Muistojuhla on, yhteisellä Jumalan palveluksella kaikissa Teidän Kirkoissanne, määrätyllä päivällä tullut ylehensä juhlallisesti vietetyksi. Suokoon kaikkein hyväin lahjain Antaja että sillä tarkoitettu aikomuksemme olisi täytetty: syvempi nöyryys kohden Taivaallisen uskon pyhiä opetuksia herätetty: suurempi hartaus sytytetty niiden seuraamiseen ajatuksissa ja töissä, yksivakaisempi aivotus uudistettu vahvistua uskossa ja pyhityksessä! - Tätä samaa tarkottain Me myös nytkin uudestansa käännämmä Itsem Teidän puolenne, rakastetut Alamaiset.
...