Helsinki, joulukuun 17 päivänä 1830
Jos viime postin mukana Pietarista saapunut sanomalehti on jo tullut käsiisi, olet tyrmistyen saanut tietää, mitä hallitus on kuuluttanut Varsovassa puhjenneesta verisestä vallan- kumouksesta, josta suuriruhtinas oli vaivoin pelastunut ja jonka aikana jopa kuusi kenraalia ja kolme everstiä joko murhattiin suuriruhtinaan omassa huoneessa tai ammuttiin palatsin ulkopuolella lukuunottamatta niitä kenraaleita, jotka kapinalliset olivat vanginneet, ja niitä venäläisiä sotilaita, jotka olivat kaatuneet, kun kapinalliset otettuaan haltuunsa asevarikon olivat saaneet riittävästi kivääreitä kansanjoukon aseistamiseen. Jokaiselle, joka osaa arvioida sellaisen raivoisan yrityksen seurauksia kolmen suuren sotilasvallan keskellä olevalle pienelle kansakunnalle, on Puolan tuleva kohtalo selvästi nähtävissä. Tämä maa hukkuu pian vereen, liekkeihin ja kyyneliin. Venäläisiä armeijoita kootaan nyt kiireesti rankaisemaan raivoisaa ja epäviisasta uhkarohkeutta. Suomen Kaartinpataljoonakin on saanut lähtökäskyn ja varustautuu nyt yhtyäkseen armeijaan. Lähtöpäivä ei kuitenkaan ole vielä tiedossa.
----
Kaksi Ruotsin-postia on jäänyt saapumatta. Viimeksi tulleen lähtiessä kuningas oli sairas. Myös Tukholmassa ja Kristianiassa pelätään kapinaliikkeitä. Samoin kaivataan tietoja siitä, pysyttelevätkö Preussin ja Itävallan puolalaiset näissä olosuhteissa hiljaa sekä säilyykö rauha itse Preussissa. Minä pidän selvänä sitä, että Belgian ja Ranskan salaiset lähettiläät ovat sytyttäneet tulen Varsovassa. Me elämme kauheaa aikaa ja vaellamme vallankumouksen tulivuorten partaalla.
(Kansallisarkisto, Riilahden kokoelma, suom. Suomen historian dokumentteja 2)