HEINÄKUUN VALLANKUMOUKSEN VAIKUTUKSET SUOMESSA
Ranskassa 1830 puhjennut heinäkuun vallankumous merkitsi ensimmäistä vakavaa iskua Pyhän allianssin järjestelmälle. Suomessa oli tullut edellisenä vuotena (1829) voimaan ankara sensuuriasetus. Ajalle tunnusomaista oli mm. se, että lainakirjastoja oli eri tahoilla maata puhdistettu luvattomasta kirjallisuudesta. Myös ruotsinmaalaisten lehtien yksittäisiä numeroita oli silloin tällöin määrätty takavarikkoon. Kun Pariisin heinäkuun vallankumouksen tapahtumista alkoi elokuussa 1830 tulla tietoja Helsinkiin, nämä valvontatoimet olivat jo eri tavoin käynnissä. Niitä epäilemättä vieläkin tehostettiin, kun saatiin tietää, että se vallitsevaa järjestelmää uhkaava vaara, josta Pietarin johtopiireissä oli jo aikaisemmin varoitettu, oli osoittautunut Länsi-Euroopassa todellisuudeksi.
Finlands Allmänna Tidning oli jo ennen heinäkuun vallankumouksen puhkeamista Pariisissa ehtinyt lukijoilleen kuvata poliittista tilannetta Ranskan pääkaupungissa hyvin kriittiseksi: kunikaan julistettua poikkeustilan kansanjoukot olivat raivonneet ja tuhat ihmistä oli kuollut. Itse vallankumouksen puhkeaminen tämän jälkeen ei ollut virallisen lehden tarkkaavaiselle lukijalle yllätys. Keisari Nikolain elokuun puoliväliin 1830 osuneen Helsingin vierailun vuoksi lehden parissa numerossa ei ollut kuitenkaan-eräistä edellisistä poiketen-julkaistu lainkaan uutisia Ranskasta. Kun Finlands Allmänna Tidning keisarillisen vierailun päätyttyä esitti 24. elokuuta tiedon vallankumouksen puhkeamisesta Pariisissa, se teki sen hyvin varovaisesti ja Pietarin viralliseen tahoon tiedoissaan tukeutuen.
Finlands Allmänna Tidningin uutistiedotus Pariisin ja Brysselin tapahtumista oli tarkoitettu lähinnä niille yhteiskunnan johtoryhmille, jotka olivat ensi sijassa vastuussa maassa vallitsevasta järjestelmästä, so. virkamiehille, papeille ja yliopiston opettajille.
Suomen korkein hallinto ei kuitenkaan elokuusta 1830 lähtien kiristänyt jatkuvasti otteitaan. Esim. Ruotsin lehtiä, joiden levikki Suomeen tässä vaiheessa oli noin 400-500 vuosikertaa, tuskin lainkaan takavarikoitiin vuoden 1830 jälkipuoliskolla. Joka tapauksessa niissä tarkasteltiin Pariisin ja Brysselin kapinatapahtumia vapaammin ja eräissä myös melko ymmärtäväisesti.
Eräät sanomalehdet julkaisivat kokeilumielessä pikku- uutisia, joista jollakin tavalla kävi ilmi, että Ranskassa oli tapahtunut. Näin tapahtui Helsingfors Tidningarissa, Åbo Underrättelserissä ja Turun Wiikko-Sanomissa syksyn 1830, kuluessa. Pariisin kumoustapahtumia koskevi uutisia ei liene nimenomaisesti kielletty julkaisemasta muissa lehdissä kuin Finlands Allmänna Tidningissä, mutta vuoden 1829 sensuuriasetus oli kuitenkin taustalla korostamassa sanomalehtiin kohdistuvaa yleistä valvontaa.
Oulun Wiikko-Sanomat oli 1829 tapahtuneesta perustamisestaan lähtien seurannut valppaasti ulkomaan tapahtumia. Niinpä Oulun Wiikko-Sanomat ryhtyi myös selostamaan Pariisin heinäkuun vallankumouksen tapahtumia. Tässä suhteessa se toimi samansuuntaisesti kuin Finlands Allmänna Tiding, mutta erosi sen sijaan selvästi kaikista muista Etelä-Suomen lehdistä. Pariisin kumoustapahtumista annettiin Oulun Wiikko-Sanomissa vapaamuotoisia lyhyitä tiedotuksia mainitsematta uutislähdettä. Se on voinut olla maan virallinen lehti, mutta-etäisyyksiä ajatellen-myös esim. joku Tukholman lehti. Lisäksi Oulun Wiikko-Sanomat sisälsi syksyn 1830 aikana myös lyhyitä uutistietoja Belgian kapinasta ja poliittisesta liikehtimisestä Saksassa.
Tiedot heinäkuun vallankumouksen tapahtumista ehtivät Suomen rannikkokaupunkeihin sijaintipaikan mukaan joko vuoden 1830 elokuun jälkipuoliskolla tai syyskuun alussa sekä tiedot kumoustapahtumien laajentumisesta Manner- Euroopassa vastaavasti syyskuun lopulla tai lokakuun alussa. Sen vuoksi ne tuskin kovinkaan paljon vaikuttivat suomalaisten merenkulkupiirien päätösten tekoon sinä purjehduskautena. Se oli tällöin jo päättymässä, ja etelään tavallisesti talvikaudeksi lähtevät laivat olivat kaiketi jo suurelta osalta matkalla.
Juhani Paasivirta, Suomi ja Eurooppa 1808-1917