Keisarillisen Majesteetin
PLAKAATTI
Neljästä Yhteisestä Juhla-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
jotka
yli koko Suomen Suuren Ruhtinanmaan ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1832.
Annettu Helsingin Kaupungissa 12:na p. Joulukuussa 1831.
Me Nicolai I:nen jne.
Taritsemme Teille, Meidän rakastetuille, uskollisille Alamaisillemme Evangeliumisesta Lutheruksen Seurakunnasta Suomen Suuren Ruhtinan Maassa, erinomaisen lemmemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
- - -
Suomen Asujamet! Teidänkin Maassanne on tämän vuoden tapauksissa ollut monenkaltainen johdatus näihin tutkintoihin. Usiammissa paikkakunnissa on maan hedelmä ollut niukka ja tarpeeseensa ulottumaton: tulipalot ovat hävittäneet maanne piiristöä: kulkutauteja erinäisissä laduissa, ennen tykönänne tuntemattomiakin, on etsinyt asuntojanne ja varomata kovasti ratkaissut ne siteet, jotka yhdistävät ihmisiä ihmisten kanssa.
Niiden kovain onnein osin estämiseksi, osin lievitykseksi, jotka seassanne ovat levittäneet murhetta ja yhteistä pelkoa, ovat kaikki asianhaarain mukaiset ja kokemukselta etuisiksi löytyt välikappaleet, maanisällisellä huolenpidolla tulleet Meiltä säätyiksi. Vaan vaikka nämät toimitukset, Kaikkivaltiaan laupialla ja voimallisella avulla, eivät ole olleet turhat; tulee teidän kuitenkin, rakastetut Alamaiset, muistossa pitää tämän murheellisen ajan. Älkää laiminlyökö sitä varoitusta ja herätystä, jonka Ijänkaikkkinen niin muodoin on teille antanut!
Menkää kukin itse tyköhönne, tutkikaa vaelluksenne, koitelkaa sydämenne. Varmaan on, senkaltaisessa yksivakaassa itsetutkinnossa, moni teistä löytävä, että taivaallisen Isän suuret hyvät teot, se runsas sato, jonka peltonne monina vuosina perätysten kantoivat, se terveys ja raittius, joka on huvittanut perhetkuntianne, lukemattomain muitten lahjain kanssa, eivät aina ole tulleet nautituiksi kiitollisella mielellä kohden kaiken hyvän Antajaa, vaan monesti ovat väärinkäytetyt, niin että maalliset ilot ja etuudet ovat Teillen olleet suuremmassa arvossa, kuin huolenpito kuolemattoman sielunne ijäisestä onnesta.
Paetkaa siis nyt kaikkein Kuningasten Kuninkaan ja Herrain Herran tyvö, paetkaa ihmiskunnan Sovittajan ja autuaaksi Tekiän luokse, joka on opettanut seurakuntansa nöyryydellä ja lapsellisella uskalluksella rukouksessa lähestymään Ijänkaikkista ja Laupiasta. Rukoilkaa ei ainoasti jokapäiväistä leipää, vaan ynnä ja vielä enemmin, että Jumalan valtakunta lähestyisi meitä. Jumalan valtakunta on tosin taivaallinen niinkuin se myös on määrätön ja ijäinen. Se ei tule, eikä se mene, vaan se pysyy. Mutta rukoilkaa, että yksi Jumalan valtakunta uskossa ja pyhityksessä rakettaisiin Teidän sydämissänne; että uskottomuus niistä pois poistuisi. Sillä se on juuri hän, tämä synnin äiti, joka täyttää maan viheljäisyydellä ja hävittää sekä erinäisen että yhteisen hyvän.
....