Aasialainen kolera saapui ensimmäisen kerran Eurooppaan Intiasta vuonna 1830, ja seuraavana vuonna se ilmestyi Suomeenkin. Helsingissä jouduttiin tekemään tuttavuutta tuon kauhean ja pelätyn taudin kanssa elokuussa, jolloin lääkärit riensivät Pietarista, Ruotsista ja jopa Ranskastakin pysäyttämään tuon hävitystä ja kuolemaa tuovan aasialaisen ryntäystä. Helsinki oli kuin piiritetty kaupunki. Koulut ja yliopisto pidettiin suljettuina, seuraelämä oli lamassa, sanoin kuvaamaton pelko ja turvattomuuden tunne oli täyttänyt helsinkiläisten mielet, kun eri puolilta kaupunkia yön pimeydessä kuljettiin kulkutautiin kuolleittein ruumiit haudattavaksi erilliseen hautausmaahan (nykyiseen Lapinlahden vanhaan hautausmaahan).
Syyskuussa nuori lääketieteen kandidaatti Elias Lönnrot oli yhdessä opiskelijatovereittensa kanssa mobilisoitu lääkäriksi kiireessä pystytettyyn tilapäissairaalaan. Eri puolilta tulleet lääkärit kokeilivat siellä kaikkia mahdollisia ja mahdotto- miakin parannuskeinoja, kun taudin laatua ei tunnettu. Epidemia ei onneksi kuitenkaan tullut pitkäaikaiseksi. Se kesti vain elo-syyskuun ja vaati Helsingissä yhteensä 197 kuolonuhria. Mutta Viaporin linnoituksessa, jonka venäläisen varusväen kautta tartunta oli ilmeisesti saatu, kuoli sen 500 siviilihenkilöstä 96 tähän julmaan ja pelättyyn tautiin. Tuhoisinta jälkeä tämä Suomen ensimmäinen koleraepidemia oli tehnyt Turussa, jonne tauti oli kulkeutunut myös venäläisen sotaväen mukana.
(Helsingin kaupungin historia)