Keisarillisen Majesteetin
Armollinen
JULISTUS
siitä, että vastoin Hallitusta sotivaiset Puolalaiset ovat voitetut.
Annettu St. Pietarpurissa 6:tena p. Lokakuussa 1831.
Me Nicolai I:nen jne.
Teemme tiettäväksi kaikillen uskollisillen Alamaisillemme:
Se sota, joka petokselta oli matkaan saatettu, on nyt loppunut. Puolan valtakunnan asujamet ovat vapautetut Kapinan nostajain vallasta, ja ne heikot jäännökset näiden joukoista, jotka viimeiseen hetkeen asti noudattivat sokeuttansa, ovat nyt, kaikin puoli ahdistettuina urholliselta Armeialtamme, ottaneet pakonsa lähimäisiin Valtakuntiin, ja siellä pois panneet sota-aseensa. Uskolliset Alamaiset! Antaissamme teille tiedon tästä voitosta, joka erinomaiten sen vuoksi on niin lohduttava, että se takaisin tuottaa säädyllisyyden ja tyenen, kääntäymmä Me, niinkuin tämän isälliselle sydämellemme niin murheellisen sodan alkaissa, ynnä teidän kanssanne Hänen tyköönsä, joka käsissänsä pitää Valtakuntain ja Kansain onnet, ja nyt niin nähtävästi on siunannut Meidän oikiata asiaamme. Nouskoon Meidän ensimäinen ajatuksemme, ensimäinen ylistys- ja kiitos- uhrimme Hänen Istuimensa tyköön. Käsittämättömän neuvonsa jälkeen on Hän lähettänyt Meillen uusia ja katkeroita koittelemuksia, mutta niiden seurassa ovat myös olleet uudet siunaukset, jotka Hän on päällemme vuodattanut, ilmoittaissansa koko maailmalle, millä vahvoilla perustuksilla Venäjän Valtakunta lepää, ja kruunatessansa urholliset sotajoukkomme, nämät Isänmaan voittamattomat esimuurit, uudella kunnialla. Meidän urholliset sotamiehet ovat täyttäneet luottamuksemme.
Miehuisilla töillänsä Euphratin rannoilla, Balkanin ja Tauruksen harjuilla ja Rumelian lakeuksilla olivat he jo kuuluisiksi tehneet nimensä, mutta tässä muistettavassa sodassa, joka herkeemätäh on kestänyt päällen seitsemän kuukauden, ovat he olleet itseänsä miehuisammat, kaikkein vaarain ylenkatseella kärsiessänsä vaivauksia ja vaikeutta, joista ei ensinkään ole kuulttu, ja voittaissansa kaikki luonnon esteet ja huikian vastustelemuksen viholliselta, joka ei ole säästänyt itseltänsä rikokseen vieteltyn kansan omaisuutta ja verta. Pitkä rivi kunnioittavia voittoja on viimen tullut kruunatuksi Varschauin vallottamisella, jossa vihollisen on täytynyt ei vähemmin ihmetellä voittajain suurta rohkeutta, kuin heidän tunnonlakia noudattavaa käytöstänsä kohden voitettuin henkeä ja omaisuutta. Vaan tämä lempeus voitossa, tämä vilpittömyys ja ihmisillisyys ovat kaunistaneet Meidän Armeian koko käytäntöä Puolan maalla. Aina muistain käskymme, ovat Meidän sota- joukkomme verisen tappelunkin alla lakkaamatah ahkeroineet huojentaa tämän sisällisen sodan kauhistuksia; kaikkialla ovat he voiton jälkeen helppoudella kohdelleet vasten Esivaltansa sotivia eksytettyjä, ja ne heistä, jotka ovat palauneet velvollisuuttensa täytäntöön, ovat aina tulleet vastaanotetuiksi niinkuin veljet. Venäläiset! Jumalan Edeskatsomuksen avulla olemma Me täyttävät mitä urholliset sotajoukkomme ovat alkaneet. Aika ja Meidän ahkeroimisemme ovat hävittäneet yksin itse siemenenkin näihin eripuraisuuksiin, jotka niin kauan ovat vallinneet kahden yhtä sukukuntaa olevan kansan välillä. Venäjän Valtakunnalle nyt takaisin palautettuja alamaisiamme Puolan Valtakunnassa pitää teidänkin pitämän ainoasti saman suuren peretkunnan jäseninä, jota te itse olette. Ei uhatulla kostolla, vaan omilla uskollisuuden, vakuuden ja väärintekoja unhottavan yläisen mielen esimerkeillä, pitää teidän kartuttaman Meidän aikomuksiamme varten tämän maan kiinteimpää ja vahvimpaa yhdistystä toisten Valtakuntaimme osain kanssa. Omaksi iloksemme ja Venäjänmaan kunniaksi toivotamme Me, että tämä purkamaton sidet aina löytäköön voimansa ja suojeluksensa yhteisessä mielisuosiossa kohden samaa Haltiata, yhteisten etuin ja tarvesten tunnossa ja yhteisesti nautitussa eripuraisuuden hengeltä ei koskaan sorretussa onnellisuudessa.