Helsinki, syyskuun 21 päivänä 1831
Ystäväni! Nyt voin ilmoittaa sinulle sen tärkeän uutisen, että Varsova on kukistunut 25:ntenä elokuuta/6:ntena syyskuuta. Pikalähetti toi tiedon tänne viime sunnuntaina, ja täältä se toimitettiin edelleen kenraalikuvernöörille, joka silloin oli palaneessa, onnettomassa Hämeenlinnan kaupungissa, mutta palasi sieltä eilen iltapäivällä. Ollessani vaimoni kanssa sunnuntai-iltana vierailulla kreivitär Armfeltin luona saimme tiedon tästä suuresta uutisesta hänen mieheltään, joka kertoi sen mitä suurimman ihastuksen ilmauksin. Vielä odotetaan tämän tapahtuman lähempiä yksityiskohtia, jotta saataisiin selville, millä tavalla kaupungin valloittaminen on tapahtunut, rynnäkön avullako vai vapaaehtoisen alistumisen tai antautumisen tietä, ja millä ehdoilla se on päätetty? Kaikki, mitä tähän mennessä tiedetään on, että 15 000 Puolan armeijan miestä on laskenut kiväärinsä ja että Venäjän armeija on vallannut 120 tykkiä. Mutta ei tiedetä, ovatko säädyt jääneet paikalleen, ovatko ylimmät johtajat paenneet vai joutuneet voittajan käsiin, minne Romarino on mennyt 20 000 miehen suuruisen armeijakuntansa kanssa, ovatko Modlinin ja Zamosen linnoitukset ja Krakovan kaupunki avanneet porttinsa Venäjän sotajoukoille.
Viimeinen Venäjän-posti, joka tuli toissa iltana, 19 päivänä, ei tuonut mukanaan tietoja näistä yksityiskohdista, mutta ne tulevat kai ylihuomisen postin mukana. Tiedetään kuitenkin, että Pietarissa on laulettu Te Deum, 201 tykin laukausta on ammuttu sikäläisestä linnoituksesta sekä että kaupunki on ollut juhlavalaistu. Huomioon ottaen ne riitaisuudet, jotka ovat syntyneet puolalaisten keskuudessa ja joista murhat ja erottamiset ovat olleet seurauksena, ei voida ihmetellä nyt saavutettua tulosta.