Keisarillisen Majesteetin
PLAKAATTI
Neljästä Yhteisestä Juhla-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
jotka
yli koko Suomen Suuren Ruhtinanmaan ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1833.
Annettu Helsingin kaupungissa 17:nä p. Joulukuussa 1832.
Me Nicolai I:nen jne.
Taritsemme Teille, Meidän rakastetuille, uskollisille Alamaisillemme Evangeliumisesta Lutheruksen Seurakunnasta Suomen Suuren Ruhtinanmaassa, Meidän erinomaisen lemmemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
Rakastetut alamaiset! Nämät juhlat,asetut esivanhemmiltanne katumus- ja parannuspäiviksi, ovat aivotut katumuksessa ja uskossa johdattamaan syntisiä Jumalan tyköön, herättämään heidän sydämissänsä "sen murheen, joka tapahtuu Jumalan mielen jälkeen", ja Jesuksen sovintokuoleman voimalla matkaan saattamaan parannusta autuudeksi. Kuinka paljon eikö ole kutsuvata Teitä rehellisen aikomuksen yksivakaisuudella viettämään näitä Jesuksen tunnustajoille niin kalliita juhlia? Mitkä voimalliset kehoitukset siihen eikö teille myöskin anna kohta loppuva vuosi, sen tapaukset ja muutokset? Se murhetkalkki, jonka Herra sen kuluissa on jakanut niin monelle teistä, mikä muistutus eikö ole se tutkiaksenne: "mitä teidän rauhaanne sopii"? Kuinka monta kyyneltä eikö tänä vuonna ole vuodatettu teidän seassanne kadonneen vuositulon tähden? Kuinka moni perehen isä eikö kysy, surullisesti silmäillessä iloovaisia lapsiansa: "mistä saan minä leipää että nämät mahtavat syödä"? Me otamme liikutetulla sydämellä osan niihin raskaisiin huolenpitoihin, joilla se useimmillen Suomen paikkakunnille sattunut katovuosi alaspainaa sen asukkaita. Me olemme myöskin kohta saatuamme tiedon siitä, rientäneet tekemään tarvitsevaisille apua ja, niin paljon kuin mahdollinen on ollut, pelastamaan hädänalaisimmat näljän kauhiasta vaivasta. Sentähden eivät mitkään välikappaleet ole meiltä säästetyt, ei mitkään tilaisuudet apua ja hoivaa tehdä, laiminlyödyt. Mutta teidän tulee, rakastetut Alamaiset, nöyryydessä ylentää sydämenne sen Jumalan tyköön, joka on ottanut siunauksen pelloistanne, tutkia teidän olentoanne ja yksivakaisen katumuksen kautta vakuuttaa itsenne Herran armosta. Te näette että ilman Jumalan siunaukseta on kaikki ihmisen ahkeruus turha. Etsikää siis häntä, joka vastoinkäymisten vitsauksilla vetää teitä tyköönsä. Suudelkaa kiitollisilla kyyneleillä kurittavata isänkättä, ja antakaa sen ristin, jonka alla nyt raskaasti huokaatte, saattaa teitä likemmäksi Jesuksen ristiä ja siellä - siellä päättäköön "jumalaton hyljätä tiensä ja pahointekiä ajatuksensa ja palaitkoon Herran tyköön; sillä Hänen tykönänsä on suuri armo ja siunaus". Käyttäkää viisaalla peräänajatuksella se niukka saalis, jonka maastaanne olette saaneet: elkää hukatko sitä irstaudessa ja ylönpalttisuudessa, elkää valmistako sitä maakunnan ja Kaupungin suruaineksi. Ja mahtavat ne jälleen teistä, joiden vuosisadon Herra on runsaammin siunannut, joiden työalat ovat vuoden kuluissa myötäkäymisellä kruunatut; mahdatte te, jotka niinmuodoin edeskäsinkin nautitte tarpeellisen elatuksen etuja ja ulkonaisessa päällekatsannossa surutonta elämätä, - mahdatte nopeudella, auttavaisuudella ja helleydellä kohden hädänalaisia veljiä, näille jakaa mitä kaiken hyvän Antaja on teille yli tarpeenne lahjottanut, ja niin osottaa itsenne kiitollisiksi kohden Laupiaan hyvätekoja, ja ansaitseviksi sitä kristillisen kansan nimeä, jota te kannatte.
...