"Muutamia sanoja luonnosta, kansan luonteesta ja elintavoista Saarijärven pitäjässä"
Johan Ludvig Runebergin artikkeli Helsingfors Morgonbladissa 1832.
"Voi kuvitella millaiset olot tuolla kaukana ovat, kun tietää, että luotettavain kertomusten mukaan eräänä ei kauvan sitten sattuneena hallavuotena ainoastaan kahdessa pitäjän talossa syötiin rukiista tai ohraista leipää. Sanat: hän syö selvää leipää koko vuoden, ja: hän on upporikas, merkitsevät siellä samaa. Muistuu mieleeni kaksi tilaisuutta, kun tämä puute kohtasi minua kovin loukkaavassa muodossa. Tulin metsästysretkeltä erääseen pirttiin levähtämään. Tupa oli täynnä lapsia, paitse vanhempia ja nuorempia aikaihmisiä. Lähellä uunia oli tankojen päälle asetetuita petäjän sisäkuoresta viileskeltyjä keltaisen ruskeita kaistaleita, karkeita kuin paksu nahka.
Kysyin sen enempää tarkastamatta, mitä ne ovat ja mihin niitä käytetään, ja isäntä vastasi: "Hyvä herra, niistä tulee leipää". Sen enempää hän ei puhunut, mutta ääni, jossa soi yht`aikaa "etkö sitä tiedä"-ja "sinä et sitä tiedä", oli sydäntä särkevä.
Toisen kerran tulin sattumalta niitylle, jossa parhaillaan tehtiin heinää. Ladon seinillä riippui heinämiesten eväskontteja ja uteliaisuudesta avasin niistä useampia. Jokaisessa tapasin petäjän kuoresta iskostettuja kakkuja, jotka olivat sisältä piki mustat ja pinnalta valkeiksi jauhotetut, enemmän silmän lumeiksi kuin suun. Sen lisäksi oli muutamissa konteissa kovaksi suolattuja muikkuja, toisissa vaan joitakuita suolan rakeita. Tarvitsee vain muistaa sen työn raskautta, jota nuo näitä virvoituksia nauttivat ihmiset saivat suorittaa mitä kuumimmassa helteessä, saadakseen käsitystä tosi hädästä ja ihmisluonnon voimasta sitä kestää.