Kuning:sen Maj:tin
PLACATI,
Neljästä Yhteisestä, Julki-, Kiitos-,
Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
Jotka
Yli koko Ruossin Valdakunnan, Suuren Ruhtinan Maan Suomen, ja kaikkein Ruossin Kruunun omain ja sen alla olevain Ruhtinan Maitten, Maakundain ja Herran Valdain, juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitä tulevana Vuonna 1804.
Annettu Munchenin Linnasa sinä 21 päivänä Joulukuusa 1803.
Me GUSTAF ADOLPH Jumalan Armosta Ruossin, Göthin ja Wendin kuningas jne.
Mutta sitä vastaan, jalo ja ylistettävä on se maakunda josa Jumalan tundo ja pelko puhtana ja pyhänä pidetään Sen Kaikkivaldian Istuimen ohesa, kohtelevat Esivalda ja alammaiset toinen toistansa, ja vannovat toinen toisellensa pyhän valan. Esivalda kassoo virkansa painon ja rasituxet palkituxi harjoittaisansa sen kaikkein kalliimman oikeuden kuin sildä Korkiammalda Taivaan Kuningaalda ihmisten käsihin uskottu on, sen nimittäin, että olla Hänen edeskassomisensa välikappale muiden onnellisuuden edesauttamisexi. Alammaiset taas andavat issensä mieluisesti kaikkein inhimmillisten säätyin ala, ei ainoastans isse tähtensä, vaan Herran tähden, tytyvät ilolla Esivallan Isälliseen hallituxeen ja edesauttavat toimellisesti sen menestystä. Isänmaa ei ole heille tyhjä sana jota ei ymmärrys käsitä, jonga voimaa ej myös sydän tunne; ej, vaan se on heille niinkuin rakas äiti jonga helmohiin kaikki kilvoittellen kandavat niin voimainsa uuttiset kuin niiden kypsyneet hedelmät, jonga uskollinen murheenpito kaikilda kiitollisuudella muistellaan, ja jonga siunausta paissi ei kengään usko taitavansa onnellisesti elää, eikä kunnialla kuolla. Ei ole yxikän jalo ajatus sille kansalle outo, eikä yxikän hyvä avu mahdotoin hänelle harjoittaa. Se voipa Hyväntahtoisuus, kuin kaikille veljeillensä hyvin suopi, vaan ej julista heille uhrejansa; Soveljaisuus, joka andaa koston pilvet sulata kyyneleixi; Hiljaisuus joka väkivallan harjoittajaa hillissee, ja kokottaa voiton palmun turvattomalle; kärsivällisys joka itkeinkin iloissee, ja odottaa ehtonhetken ehkä hiljaista palkkaa. Sanalla sanoin, kaikki ne suloiset avut kuin taikka ilahuttavat yhteisen elämän, taikka korottavat ihmisen oman arvonsa, päämaalinsa ja velvollisuuttensa totiseen tundoon, kaikki nämät hyvät avut löytyvät sen kansan tykönä kuin Jumalata pelkää, ja ovat ynnä sillen niin monda lähdettä joista yhteinen ja erinäinen onnellisuus vuotaa.
Rakastetut Alammaiset! Joska te ilolla tundisitte itzenne täsä yhden Kristillisen Kansan kuvauxesa! Harjoittakaat siis yxivakaisesti totista Jumalisuutta, kuin tapahtuu koska te vahvasti turvaatte kaiken Kristillisyden pääperustuxeen, nimittäin lunastuxeen Jesuxesa Kristuxesa, pitäin sen puhtana exyttäväisildä luuloilda, ja sydämen koko vakuudella ahkeroissette sen käskyin jälkeen elämään. Älkät unhohtako Jesuxen sanoja, että ainoastans ne puhtaat sydämestä saavat nähdä Jumalan. Vahvistakaat siis issenne senkaltaisesa Uskosa joka hyvillä töillä osotetaan, ja joita todistuxia ei kengään voi kukistaa. Yhdistäkäät niiden kansa kiitollisuus kaiken ilon Korkeinda Andajata kohtaan, ja holhokaat sitä hänen Isällisen murhenpitonsa muistolla, taikka Hän runsaalla kasvannolla on siunannut maan viljellyxen vaivat, eli rauhan hupaisen varjon alla, suonut teidän levätä töistänne, eli andanut menestyxen teidän muille luvallisille toimituxillenne. Herättäkäät myöskin teidän lastenne sydämmisä samat liikutuxet: opettakaat heitä varhain niitä nimiä auxi huutamaan jotka jo monet vuosi sadat ovat ihmisten sukukundaa ilahuttaneet, ja löytämään tien sen Altarin tygö kuin on ja pysyy ihmisen sydämen vahvin turva: niin että kerran, koska te isse jätätte nämät vieraat majat, teidän sianne kelvollisesti täytetäisiin, teidän nimenne siunauxesa eläis, ja teidän Jumaliset ajatuxenne ja menonne kauvan aikaa peritäisiin sugusta sukuun.