Piirilääkärin työ tarjosi näköalapaikan tarkkailla kansan tapoja ja tottumuksia, joita Lönnrot suomi ankarasti monissa kirjeissään, lehtikirjoituksissaan sekä raporteissaan lääkintö- hallitukselle. Muidenkin samoihin aikoihin toimineiden piirilääkärien raportit osoittavat, ettei heillä ollut järin mairittelevaa kuvaa suomalaisesta maalaisrahvaasta. Kansa oli heidän mielestään velttoa ja laiskaa, toimissaan ennakkoluuloista ja epärationaalista, ja sen maanviljelys- taidot olivat erityisesti pohjoisemmassa Suomessa aivan alkeelliset. Taikauskoisuus, juopottelu, raakuus ja epäsiisteys olivat ongelmina joka puolella maata. Edes lapsiaan eivät heidän vanhempansa osanneet kunnolla hoitaa. Tämän kaltaiset tekijät olivat Lönnrotin mielestä suurempia syypäitä nälänhätiin ja köyhyyteen Kainuussa kuin pohjoinen ilmasto, ankara verotus tai Ruotsin rahan epäedullinen kurssi.
Lönnrot ei ollut lempeä köyhille, vaan katsoi esimerkiksi L. I. Ahlstubbelle 12.6.1833 kirjoittamassaan kirjeessä, että helsinkiläisten opiskelijoiden ei enää pitäisi kerätä avustuksia Kajaanin kihlakunnan hädänalaisille, koska näiden joukossa oli niin paljon kunnottomia yksilöitä, jotka eivät mitään avustuksia ansainneetkaan. Hän kertoi kuulleensa puhutta- van sotkamolaisesta talonpojasta, joka oli saanut lainaksi kaksi tynnyriä siemenviljaa, mutta oli poikansa kanssa ja muiden talonpoikien suosiollisella avustuksella juonut kapan toisensa jälkeen ensin Kajaanin kaupungissa ja sitten lähi- kylissä. "Kaipa tämäkin perhe oli apua tarvitseva, mutta katuisin pitkään, jos tietäisin antaneeni rovonkin teidän lahjoistanne tuollaisille ihmisille, jos nyt halutaan halventaa ihminen-sanaa kutsumalla heitä sellaisiksi".
Vuosiraportissaan 1833 lääkintöhallitukselle Lönnrot kiinnitti runsaasti huomiota maalaisväestön likaisuuteen. Rahvas oli niin pinttynyt epäsiisteihin elintapoihinsa, että niitä valvo- maan ja korjaamaan tarvittaisiin Lönnrotin mielestä jonkin- lainen terveyspoliisi (medicinska polis). Muinaiset roomalai- setkaan eivät pitäneet vapautta loukkaavana sitä, että heillä oli sensoreita, jotka tarkkailivat väestön elintapoja monessa sellaisessa asiassa, jotka nykyisissä valtioissa ovat jääneet huomiotta, Lönnrot pohti. Likaisuus edisti sairauksien leviämista ja epäviihtyisyyttä ja oli monella muullakin tavoin tuhoisa asia, joten olisi oikeutettua vaatia siisteyttä niin köyhiltä kuin rikkailtakin. Maaseudulla terveyspoliisina voisi toimia esimerkiksi rokottaja, jonka olisi rokotusmatkoillaan helppo vierailla ihmisten mökeissä ja selvittää, missä likaiset ja epäsiistit elämäntavat vallitsevat.
Kaisa Kauranen