Kun jokin kansa käsittelee hellästi muinaisuuttaan ja historiallista kehitystään, tämä on pettämätön merkki siitä, että se on sisäiseltä olemukseltaan turmeltumaton ja sillä on yksi tärkeimmistä tulevan jalostumisen ehdoista. Sillä siten se tunnustaa kiitollisena perinnön, jonka se on vastaan- ottanut esi-isiltä ja joka sen täytyy itsensä jättää vähenty- mättömänä, ehkäpä kartutettunakin tuleville sukupolville, ja osoittautuu tietoiseksi itsestään ja tiestä, jota sen on ainiaan kuljettava. Sellainen rakkaus on viime aikoina puhjennut esiin varsinkin germaanisten kansojen keskuudessa kansanlaulujen ja perimätiedon keräämisenä ja muinais- aikojen joko ymmärtämystä vaille jääneiden tai väärinym- märrettyjen muistomerkkien selityksinä. Sivuutan tässä tämän pyrkimyksen historiallisessa suhteessa mukanaan tuoman laskemattoman hyödyn ja sen runoudessa aiheut- taman puhtaamman kansallisen suuntauksen; tahdoin vain mainita sen yhtenä aikamme ilahduttavimmista piirteistä.
Myös meillä on kansakunnan vanhimmat muistot saatettu päivänvaloon. Kalewalan ilmestymisen, tämän vuosisatoja vanhan runon, jossa kaikki näyttää meistä niin tutulta ja uskottavalta, mutta joka kuitenkin alituisesti muistuttaa meitä kaukaisesta menneisyydestä, ja josta löytyvät suomalaisten kansallisluonteen alkuperäiset ominaispiirteet ja heidän vanhimmat uskonnolliset käsityksensä, täytyy kaikissa suhteissa tulla merkittäväksi tapahtumaksi. Mitä sen lujempaa, kauniimpaa ja arvokkaampaa perustaa voikaan olla olemassa tulevalle suomalaiselle kirjallisuudelle kuin tämän työn antama? Ja minkä avulla saamme tunnetta siihen jaloon ja suureen, joka kätkeytyy isänmaamme muinaisajan hämäryyteen, ellei sellaisten muistomerkkien kuin Kalevalan pelastamisella? Jos tahdottaisiin ennustaa Suomelle tulevai- suutta, jolloin suomalaiset totisen isänmaanrakkauden innoittamina vieraan kulttuurin sijasta tunnustaisivat todeksi vain sen, joka on kasvanut heidän omasta henkisestä elämästään ja toiminnastaan, voitaisiin Kalewalasta etsiä tukea näille toiveille.
Helsingfors Morgonblad 16.12.1836. Suom. Suomen historian dokumentteja 2.