Keisarillisen Majesteetin
PLAKAATTI
neljästä yhteisestä, juhla-, kiitos-, paasto-, katumus- ja rukouspäivästä, jotka yli kaiken Suomen Isoruhtinanmaan ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät vuonna 1838.
Annettu Helsingin kaupungissa 19 p. Joulukuussa 1837.
Me Nicolai Ensimäinen jne.
Tarjoomme Teille, rakastetut, uskolliset alamaisemme evangelisestä Lutheruksen seurakunnasta Suomen Isoruhtinanmaassa, erinomaisen lemmemme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme Jumalan kaikkivaltiaan kanssa.
Rauha on levännyt teidän isänmaalla: sitä ei turmelleet siellä keskeiset kapinat, ei ulkonaisten vihollisten väkivalta. Suokoon Kaikkivaltias että rauha asuis myöskin teidän sydämessänne! tämä korkiampi "rauha, jota ei maailma voi antaa" eikä poisottaa; armon ja sovinnon sinetti, jonka Jesuksen henki lahjottaa, se rauha, joka virvottaa ja pyhittää sydämen, ehkäisee ja hillitsee kateuden ja vainon, koston, itserakkauden ja petoksen, kaikkein, vastoin Jumalan ja ihmisten käskyjä vihollisten, himoin ulospuhkeemisen.
Turvaa ja suojelusta Lakein vilpittömästä harjotuksesta olette kaikki nauttineet teidän säädyllisissä oikeuksissanne ja luvallisissa elatuskeinoissa. Kiitollisesti tunnustavat kristilliset alamaiset, uskollisuudella ja kuuliaisuudella kukin kohdastansa tämän arvaamattomaksi etuudeksi, vaariin ottain maailmalliset oikeudet ei ainoasti "pelvosta", vaan paljoa enämmin vapaasta ja pyhästä nöyryydestä kohden sitä jumalallista, ylimmäistä käskyä, rakkauden ijäistä lakia, kaikkein lakien elävätä juurta.
Teidän lapsillenne ovat korkiamman viisauden templit ja oppihuoneet olleet varustetut, että he siellä vanhempain vakaisista esimerkeistä taitaisivat etsiä ja voittaa hyödytystä totuudessa ja hyvissä avuissa, niinmyös saavuttaa uudistettua elätystä ja voimaa kaikessa, "mikä tosi, mikä kunniallinen, mikä oikein, mikä puhdas, mikä otollinen on, mikä hyvin kuuluu."
Mutta te olette, rakkaat alamaiset, kuulleet ei ainoasti taivaallisen hyvyyden laupiaan äänen; ei ainoasti johdatuksia kiitosveisuihin ja iloon lahjotettiin teille herralta; Jumalan vanhurskaus puhui myös teidän herättämiseksi ja varoitukseksenne. Erinäisissä päällenkatsannoissa on Herran käsi myöskin kohta loppuvalla vuodella ollut raskas paikottain teidän maakunnassanne. Joska te olisitte ottaneet vaarin siitä isällisestä kurituksesta! Vaivat, rasitukset ja vahingot ovat kohdanneet monta. Mutta mitä olisi kristillisyys ilman ristita: yksi kulta, koettelematon tulessa. Taudin ja kuoleman uhrit eivät ole jääneet ottamata: niin tulitta te kehoitetuiksi etsimään sitä lohdutusta, joka ei salli kristityn "murhehtia, niinkuin ne, joilla ei toivoa ole;" sillä valmistettu on hänelle myös kyynelten kylvössä ylösleikkaus ilolla. Ja jos teidän vuositulonne on ollut vähempi; niin eikö evangeliumi opeta tunnustajoillensa, että "se on suuri voitto olla jumalinen ja tytyä onneensa," että vähempäin varain kanssa yhdistää lisätyn säästäväisyyden, toimen ja ahke- ruuden, kärsiväisyyden ja kohtuuden myöskin vaatimuksissa ja nautinnoissa; ja edellä kaikkia asunnostansa ja seuras- tansa poispoistaa ylönpalttisuuden, joutilaisuuden, keviämielisyyden ja ylpeyden häpiällisten sikiötensä kanssa, kelvottomissa ja turmelevissa niin puheissa kuin töissä: ja sitä vasten kärsien ja toivoin ahkeroita niiden "hengen hedelmäin" saavuttamista, jotka ovat "rakkaus, pitkämielisyys, ystävyys, usko, hiljaisuus, puhtaus kaikessa hyvyydessä, hurskaudessa ja totuudessa."
...