Runebergien perheen vakituiseksi kesäasunnoksi tuli Kroksnäsin talo Haikonselästä lähtevän salmen rannalla. Kesäasukkaille kuului sali, kolme kamaria, keittiö, vähäinen tilkku kasvitarhaa, polttopuut ja oikeus koukuilla ja verkoilla kalastaa talon kalavesillä. Seutu oli luonnonihana ja talonväet olivat kelpo ihmisiä. Mukavuuksia sensijaan ei Kroksnäs tarjonnut kesävierailleen: ei ollut siihen aikaan laivakulkua kaupungin ja talon väen välillä, vaan lyhyintä tietä, suoraan lahden poikki, oli Porvooseen 7,5 kilometriä, maanteitse viisitoista. Huoneet olivat matalat, keittiössä ei ollut edes hellaa, vaan ainoastaan avoin liesi. Jääkellarikin puuttui, joten ruokatavarat oli säilytettävä tavallisessa aitassa. Vaatimaton oli asuinhuoneissa kalusto: tuolit , pöydät ja penkit puusta, asetettuina pitkin seiniä, kuten talonpoikais- taloissa on tapa. Yöksi pantiin pari penkkiä rinnatusten ja siihen valmistettiin lasten makuusijat. Runebergin huoneessa oli talon ainoa ylellisyysesine: vanha sohva. Sen yläpuolella koristivat seinää metsästyskojeet.
Tavallistakin yksinkertaisimmiksi muodostuivat Kroksnäsissä Runebergin perheen elintavat. Isäntä itse esiintyi kotikutoisissa, rouvansa ompelemissa vaatteissa. Puseroa piteli vyötäisten kohdalta vyö, johon oli pistetty nuuskarasia ja nenäliina. Pehmeä paidankaulus oli käännetty alas, ja päässä oli ohut lakki tai olkihattu. Tavallisesti runoilija oli avojaloin.
Kello seitsemän aikaan aamulla hän nousi, joi pari pientä kupillista kahvia ilman leipää sekä lasillisen lähdevettä. Päivälliseksi syötiin useimmiten kalaa, syksypuolella jäniksenpaistia tai lintua. Puuroa piti olla ainakin kolme kertaa viikossa. Päivällisen jälkeen runoilija asteli tavallisesti samalle lähteelle, josta aamullinen vesi noudettiin, joi taaskin virkistävää juomaa ja viipyi usein pitkät ajat lähteen partaalla vaipuneena mietteisiin. Vieraiden aikana muuttuivat yksinkertaiset elintavat jonkin verran ja syrjäytettiin talonväen mukavuudet, jotta vieraiden olisi hyvä. Monesti lähdettiin Porvoosta asti noutamaan ruokatavaroita.
Kesäisin ei Runeberg kirjoittanut, hän käytti kesän yksinomaan virkistykseen. Rouva Runeberg, jolla varhaisesta aamusta myöhään iltaan oli yllin kyllin työtä, huomautti usein leikillä, että hänen miehensä suorastaan laiskottelee:eihän hän puhu muusta kuin ongenkoukkujen muodosta, siimoista ja täkyistä ja eihän hän muuta ajattele kuin että tuleekohan huomenna kaunis ilma, jotta pääsisi järvelle tai metsään.
Kroksnäsissä Runeberg viihtyi erittäin hyvin. Lukukausienkin aikana asuessaan Porvoossa hän teki usein sinne metsästysretkiä, milloin purjeveneellä, milloin jäitse, ja viipyi metsällä monesti päiväkausia, usein viettäen yönsä nuotiolla. Ystävät koettivat kyllä välistä houkutella häntä muuttamaan kesäksi heidän naapuruuteensa, mutta Runeberg oli tottunut Kroksnäsiinsä ja hylkäsi kaikki ehdotukset.
(Maila Talvio, Suurmiestemme elämäkertoja, J.L. Runeberg)