Kuning:sen Maj:tin
PLACATI,
Neljästä Yhteisestä, Julki-, Kiitos-,
Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
Jotka
Yli koko Ruossin Valdakunnan, Suuren Ruhtinan Maan Suomen, ja kaikkein Ruossin Kruunun omain ja sen alla olevain Ruhtinan Maitten, Maakundain ja Herran Valdain, juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitä tulevana Vuonna 1805.
Annettu Stralsundisa sinä 31 päivänä Joulukuusa 1804.
Me GUSTAF ADOLPH Jumalan Armosta Ruossin, Göthin ja Wendin kuningas jne...
Iloisemmasta syystä kussumme Me, rakkaat alammaiset, teitä peräänajattelemaan niitä kuin Meidän omaa rakasta Isänmaatamme ovat kohtannet. Ruossin Kansa on ollut arvossa pidetty, on ollut onnellinen Jumalan pelvosta ja hyvistä tavoista: ja jos muinen sekaseuroisisa ja levottomisa ajoisa, joku pilvi on nousut, joku erhehtys on uhkannut meidän rauhamme kukistaa, niin on kuitengin senkaltainen sumu aina onnellisesti hajonnut, Sen Kaikkivaldian Armon kautta, joka Kansat rakkaana pitää. Sen Cristillisen Opin puhdas valkeus on jo aikaisin Ruossin Maakundaan levitetty; ja on sen Kuningailda ja asujilda, niin urhollisesti, kuin uskollisesti varjeldu. Johdatetut täldä ylösvalaisevalda ja voimalliselda viisaudelda, ovat sekä Kuningas että alammaiset pitänet toinen toisellensa yhteisen uskollisen ja järkähtämättömän liiton. Autuuden opin siunattu voima on vuotanut kaikkein uskovaisten sydämihiin, matkansaattanut yximielisen kiivauden koko Isänmaan yhteistä etua edesauttamaan, ja on tuottanut hyvän omantunnon hedelmät issekungin Jumalisen ihmisen majoihin: sillä se on ainoastans tämän opin voima, joka meissä alkaa ja holho kaikki hyvät aikomuxet; jonga avulla me myös mieluisesti jätämme kaikki omat edut, koska yhteinen onni sen niin vaatii; tämä siunattu oppi myös matkaansaatta lembiän siveyden ja hiljaisuden Cristityin kansakäymisesä keskenäns; tukee myös heidän ajallisenkin onnensa; lohduttaa heitä tuskan ja onnettomuden alla; säästää heille vielä vastoinkäymisisäkin voimaa että toivolla ja kärsivällisydellä muistella kukistetun onnensa endisiä päiviä; joka vielä elämän ehtolla kaikein maallisten etuin raukeisa kuoleman hetkesä kätkee meille kalliin ja katomattoman perinnön.
Näin hyvät tavat ja yhteiset edut ynnä kasvaavat yhden Jumalata pelkäväisen kansan keskellä. Lainkaldaisesa onnellisesa tilasa ovat Ruossin maa ja kaikki sen asujat olleet nin kauvan kuin he ovat vaeldaneet Jumalan edesä ja Hänen pelvosansa. Joska te, Cristilliset alammaiset, tästä ottaisitte kehoituxen edeskinpäin vakaisesti vaeldamaan siveyden retkillä! Olkat seisovaiset siinä uskosa, joka Jesuxen Cristuxen vastanotetun sovinnon kautta, lahjoitaa teille kaiken hengellisen siunauxen, vakuutta teitä Jumalan äärettömästä laupeudesta ja rakkaudesta, syndein antexi saamisesta ja ijankaikkisesta elämästä. Älkät andako teitänne harhoille teille vieteldää yhdeldä kelvottomalda ja voimattomalda viisaudelda, jolla Maailma peittää ulkokullaisuttansa, ynsiän mielensä, ja hitauttans hyväin töiden harjoittuxesa; vaan osottakaat teitänne kaikisa niinkuin Jumalan palveliat Jesuxen kautta puhdistetut hänelle erinomaisexi kansaxi ahkeraxi hyviin töihin. Olkoon teidän uskalluxenne Sen Kaikkivaldian tygö joka kaikinaisen autuuden matkaansatta maan päälle. Osottakat kiitollisudenne kaikisa, sillä sen käskyn on Jumala itse teille andanut.
Ajatelkaat edeskulunen vuoden päiviä, ja muistelkaat nöyrällä kiitollisudella sen kaikkivaldian armoia, jonga suojeleva käsi niin erinomaisesti on varjellut meitä yhteisesti, edesauttanut menestyxen teidän taloisanne, siunannut teidän työnne ja kehoittanut teitä hyvää etsimään, lohduttavaisella toivolla hänen läsnäolemisestansa ja mielisuosiostansa. Opettakaat teidän Lapsenne tainkaldaiseen tundoon ja taitoon, totuttakaat heitä totiseen Jumalan pelkoon, uskollisuteen Esivaldaa ja hyvään suosioon Kanssa Cristityitä kohtaan, että myös vastatulevaiset mahdaisit heildä oppia ne avut, kuin te olette Esivanhemmilda oppineet, että Jumalan pelko, rehellisyys ja jumalisuus, kaikisa ajan mutoxisa, mahdais olla yhteinen perindö jokaiselle sukukunnalle. ...