Keisarillisen Majesteetin
Plakaatti
neljästä, yhteisestä, juhlallisesta kiitos-, paasto-, parannus- ja rukous-päivästä, jotka ovat ylensä koko Suomen Isoruhtinanmaassa pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1841.
Annettu Helsinginkaupungissa 30 p. Marraskuuta 1840.
Me NIKOLAI Ensimäinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias yli kaiken Venäjenmaan, Suomen Isoruhtinas
Taritsemme Teille, rakastetuille, uskollisillen alamaisillemme evangeelisesta Lutheruksen seurakunnasta Suomen isoruhtinanmaassa erinomaisen lemmemme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan kaikkivaltiaan kanssa.
Myös tänäkin vuonna olette te, suruttomina jumalallisen edeskatsomuksen laupiaasta suojeluksesta, pysyväisen rauhan hyödyttävässä tyvenessä, esteettömästi tainneet kulkea edespäin sillä onnen ja menestyksen tiellä, joka niin hyvin eri ihmiselle, kuin kansoille, on maailman viisaassa laitoksessa säätty ja osotettu.
Waikka ei mikään ihmisellinen ahkeroimus ole täydellinen eikä erhetyksistä ja hairauksista vapaa, ja vaikka ihminen, - myöskin ahkeroitessansa tutkia ja itsellensä selittää ja nähtäväksi tehdä Korkeimman Viisauden lakeja sekä ulkonaiselle, että sisälliselle luonnolle, - aina löytää näköpiirinsä pienyyden; niin on kuitenkin, verrattaissa Suomenkin tilaisuutta nykyisellä ja vuosisatain takaisella ajalla, yhtä ilahuttava Meillen, kuin Teillen, nähdä ja tunnustaa sen rakkaudella täytetyn siunauksen, jolla Jumalan lakkaamaton armo on suojellut, varjellut ja holhonut ne ennen muinoin Suomen asujanten sekaan kylvetyt opetuksen valistuksen ja parannuksen siemenet.
Vapahtetut pakanaisuuden pimeydestä ja osalliset christillisyyden lempiästä opista, luopuivat teidän esivanhempanne vitkoin raa'oista tavoistansa. Sillä koska tämä, alkunsa vuoksi jumalallinen, taivaallisella rakkaudella ja oikeudella täytetty oppi vielä oli sumutettu erhetyksiltä, vääriltä luuloilta ja epäuskolta; sytytettiin, pimeydellä, harhauksella ja rikoksilla täytetyn aikakauden perästä, Jumalan viisaan neuvon kautta, viimein korkiampi valo. Lutherus, kehoitettu voimalliselta, Jumalalle pyhitetyltä hengeltä, vastusteli erhetyksiä vetoomalla pyhään raamattuun ja yhteisen järjen alle: ja häneltä, siunattuna hetkenä aljettu, hallitsejoilta ja kansoilta kohta vahvasti tuettu, kiivaus totuuden puolesta hajoitti sen vuosisatain alla vallitsevan pimeyden: kaunistettu kevät elämä levisi nyt yli vapaamman ihmisellisen hengen, yli konstein ja taitoin, ajatuksen ylentäissä itsensä uudella voimalla kohden ijäistä totuuden aurinkoa. Niistä opetussaleista, joissa Lutherus eteenasetti Raamatun todistuksille perustetun uskonsa, riensi monta hänen oppilaistansa, kootulla viisauden aarteella, myöskin Suomen etäisille rannoillen. Josta vaikutukset kohta olivat nähtävät, kuin jo seuraavalla vuosisadalla, teidän maillanne ylimmäinen oppihuone kaikillen opin-aineille ja niiden harjoittajille asetettiin ja vihittiin.
Suomen ylimmäisen koulun asettaminen kaksi sataa vuotta sitten, on vuosisataisen muisto-juhlan kautta, MEIDÄN suomastamme, tänä vuonna teidän tykönänne juhlallisesti vietetty. Teillä on siis ollut tilaisuus kiitolliseen muistoon palauttaa sen merkillisen ajan, koska, Ylhäisimmän johdatuksesta, oppirakennus, maanne etua ahkeroitsevain Hallitsiain huolen-pitävällä ja anneljaalla toimella sitten ajottain merkittävästi varustettu ja avoroittu, tuli varten ankarata ja hyödyllistä tarkoitustansa perustetuksi; jonka kautta niille Suomen pojille, jotka korkeampaa valistusta haluavat, se arvaamaton etuus valmistettiin, että taitavat, ei niinkuin ennen etäisellä paikalla, vaan koti-maan sylissä, levittää ja täydelliseksi tehdä taitonsa, sekä itsellensä iloksi ja mielisuosioksi, että hyödytykseksi Isänmaalle, joka tästä oppihuoneesta on vastaan-ottanut ei ainoasti valistuneita ja kotomaisella opetuksella varustettuja palvelioita valtakunnan ja kirkon eri toimituksiin, mutta myös tiedollisia kanssaporvareita etuisiin elinkeinoihin ja harjoituksiin.
Vaan jos Suomen aikakirjat todistavat, että taito ja hyvät tavat niin muodoin ovat enimmiten ylöskasvaneet sillä perustuksella, jonka christillisen uskon opetus, toimitettu kunnollisilta ja laviammillakin taidoilla varustetuilta opettajilta, on valmistanut ja tasoittanut; niin tulee myös Teidän, rakastetut alamaiset, siitä ottaa johdatuksen enemmän ja enemmän vahvistuvaan, epäilemättömään vissiyteen sen asian tarpeellisuudesta, että Jumalisuuden henki ja taitoin harjoitus edespäinkin ovat tykönänne eroittamattomasti yhdistetyt. Valistetun mielen ja totuutta ja oikeutta selittävän ymmärryksen kanssa, tiedon kanssa nähtävän luonnon salaisista voimista, ja niiden kautta erinäisiä ajallisia etuja valmistavan taidon kanssa, yhdistäkää se vielä isompi, yläisempi ja ylistettävämpi taito, joka hallitsee rajuiset himot, joka hilliten oman voiton ja koston haluja, ylpeyden ja kateuden ynseyttä, ylönpalttisuu- den ja turhuuden yllytyksiä, vaikuttaa tahdon ja sydämen parannusta. Osottakoot Jumalisuuden pyhät totuudet, niinkuin taivaalliset johto-tähdet, Teillen kauniimman maalin jokaisessa ahkeroimisessa täällä kuolevaisuudessa, sen likeisen yhdistyksen, joka on maallisen ja haudan- takaisen elämän välillä. Uhriksi antain kaiken oman mieli-nouteenne, herättäkää rakkauden ja lempeyden hengellä toinen toisenne tykönä sen Korkeimman olennon kunnioitus, jonka kunniaa taivaat ilmoittavat, jonka kätten töitä ilmakannet julistavat; olkoon kiitollisuus kohden Kaikkivaltiasta, jonka hyvyyden jäljet ilmestyvät sekä luonnon menoissa, että ihmiskunnan vaiheissa, aina teidän sydämissänne lämmin ja totinen. Ajatelkaa, että ainoosti se valistus, joka tulee täydellisestä uskalluksesta Evangeliumin oppiin ja sen armo lupauksiin, siittää lämpimän halun kanssaveljein hyödyttämiseen, kiivautta hyvän aikeen voittamiseen, ja ynnä sen rohkeuden ja toivon, jonka ihminen tarvitsee kovan onnen päivinä. Ilman Jumalisuuden vahvaa ydintä on kaikkein tietoin opetus, yksi kiiltävä kupla, yksi katoova virva-tuli; ilman hurskautta ja uskoa on kaikki opillisuus yksi kuivettunut kukka, kaikki elämän onnellisuus yksi huikenteleva uni, ja kaikki toivomukset sen ehtoona pimitetyt synkeiltä varjoilta.
Näillä hyvän-aikeisilla sanoilla ja kehoituksilla Teillen, Suomen kansa, tahdomme ME tämän avonaisen kirjan ja plakaatin kautta, tulevaksi vuodeksi 1841, säätää neljä yhteistä, juhlallista, kiitos-, paasto-, parannus- ja rukous-päivää juhlallisesti pidettäväksi ja vietettäväksi Suomen isoruhtinanmaan kaikissa evangeelisissä Lutheruksen seurakunnissa Sunnuntaipäivinä, 14 p. Maaliskuussa, 18:na p. Huhtikuussa, 11:nä p. Heinäkuussa ja 17:nä p. Lokakuussa, uutta lukua.
ME käskemme ja velvoitamme siis tämän kautta Teitä kaikkia, uskollisia alamaisiamme evangeelisesta Lutheruksen tunnustuksesta Suomen Isoruhtinanmaassa, ketään eroittamata, mistä säädystä ja tilasta hän olla mahtaa, näinä edellä mainittuina, juhlallisina kiitos-, paasto-, parannus- ja rukous-päivinä luopumaan kaiksita maailmallisista askareista, ja jumalisen valmistuksen jälkeen, aikaiseen ja yhteisesti astumaan ylös Herran huoneesehen, siellä yksimielisesti, rukouksiin ja kiitosveisuihin uhdistettyinä, tutkimaan Jumalan pyhästä Sanasta tilaisuutta varten valittuja Tekstejä ja niitä opetuksia, jotka niiden johdatuksesta eteenne asetetaan. Ja että Meidän hyvä-aikeinen, jumalinen käskymme sitä lujemmin kuuliaisuudella seurattakoon; tahdomme käsketyiksi kaikkia asianomaisia, sitä säännöllisesti ja oikiaan aikkaan julistamaan, niin myös tarkkasti ja yksivakaisesti vaaria pitämään, ettei se keltään, jo tätä ennen säätyn edesvastauksen haastolla, rikottako ja laimin lyötäkä. Jonka jälkeen teidän kunkin ylipään, ja jokaisen erinomaisesti, tulee itsenne kuuliaisesti ojentaa. Ja ME annamme Teidät kaikki ja kunkin, Jumalan Kaikkivaltiaan haltuun armollisesti. Helsinginkaupungissa 30 p. Marraskuuta 1840.
Keisarillisen Majesteetin Korkiassa Nimessä,
Hänen Suomeen asetettu Senaattinsa: