Valtiovarainpäällikkö L.G. von Haartman tullipäällikö, hovioikeudenneuvos Christian Avellanille 20. lokakuuta 1840:
"Asianomaisten keskuudessa suoritetusta tiedustelusta ... kävi täysin varmaksi, että asetusten soveltaminen on viime aikoina perustunut myönnytyksiin, jotka ovat olleet yleensä hallitukselle tuntemattomia ja joiden laajuus ja laatu on riippunut satunnaisista olosuhteista ja määräyksistä; ja koska Herra Hovioikeudenneuvoksen asiassa sittemmin antamat suulliset lausunnot eivät ole kiistäneet tämän toimenpiteen tulosta ..., olen katsonut, Herra Hovioikeuden- neuvoksen tällaisen menettelyn välttämättömyydelle tässä yhteydessä esittämien syiden johdosta sekä johtuen Herra Hovioikeudenneuvoksen viittauksesta pohdintoihin sen lakkaamisen tulevaisuudelle aiheuttamista yleisistä haitoista, että minun täytyy ilmoittaa hallitukselle tästä tilanteesta ja pyytää asiassa lähempiä määräyksiä, joita ilman minun ei olisi luvallista, vastuullani, valvoa ja sallia menettelyn mahdollista jatkumista; kuten en myöskään voisi saattaa itseäni vastuuseen haitallisista seurauksista ja yksittäisistä tappioista, jotka olisivat väistämättä koituneet siirtymisestä täytäntöönpanoon, joka olisi ollut tietyssä ristiriidassa sen (tulliasetusten soveltamistavan) kanssa, jonka pysyvyydestä lähtien kaikki tämän vuoden purjehdusta koskevat spekulaatiot on todennäköisesti laskettu.
Jotta tässä voitaisiin toisaalta puolustaa mainittua menette- lyä ja toisaalta antaa hallitukselle tilaisuus luotettavasti arvioida sellaisen toimeenpanon tarvetta ja siitä maalle niin valtiontalouden kuin moraalin ja elinkeinojen suhteen koituvia seurauksia, on tullut tarpeelliseksi saada ensi tilassa seikkaperäinen esitys kyseisen järjestelmän syistä ja luonteesta sekä selvitys sen seurauksista. Pyydän saada Herra Hovioikeudenneuvokselta sellaisen esityksen ja selvityksen; ja koska täytyy edellyttää, että hallitus ei tulevaisuudessa mahdollisesti hyväksy sellaista menettelyä, jota nyt noudatetaan tavarailmoituksissa ja tullinkannossa, missä tapauksessa seurauksena on, että asetuksia käsketään noudattamaan tarkasti ja ehdottomasti; ja koska valvonta tulevaisuudessa nyt myönnettyjen poikkeuksien ja suurem- man vapauden vuoksi huomattavasti vaikeutuu, saan myös ystävällisesti pyytää Herra Hovioikeudenneuvosta ilmoit- tamaan minulle millä lisätoimenpiteillä Herra Hovioikeu- denneuvoksen mielestä tullihallituksella on tilaisuus vakuuttaa hallitusta valvonnan tarkoituksenmukaisuudesta ja asetusten mahdollisimman varmasta noudattamisesta ja toimeenpanosta."
Avellanin vastaus von Haartmanille:
"Kaiken verotuksen, jotta se on tarkoituksenmukaista ja toimeenpantavissa, on oltava tietyssä sopusoinnussa niiden etujen kanssa, joita verovelvollinen nauttii yhteiskunnassa. Tämä koskee yhtä hyvin liikennöivää porvaria kuin maan- viljelijää, ruukinharjoittajaa ja manufakturistia muiden muassa. Liikennöijälle, jos hän harjoittaa ulkomaankauppaa, on verotus määrätty muun muassa tiettynä maksuna, tullin nimellä, tietyistä tavaroista, jotka hän vie maasta tai tuo sinne ulkomailta, minkä lisäksi on nimenomaisesti kielletty tuomasta tai viemästä tiettyjä muita tavaroita. Kysymys tullimaksujen määräämisestä ja kieltojärjestelmästä on ollut ja on taloustieteilijöiden (statsekonomerna) tärkeä huolen- aihe ja riippuu epäilemättä jokaisen valtion kotimaisista oloista. On myönnettävä, että tullimaksut pitää, ottaen huomioon elinkeinojen kehitys maassa, määrätä tietyssä suhteessa kauppatavaroiden arvoihin, ja että kiellot kauppatiellä pitää määrätä maan erilaisten vaatimusten mukaan. Mutta kuinka on tullauslakiemme laita näissä suhteissa? Tässä voi varsinaisesti tulla kysymykseen ulkomaisten tavaroiden tuontitulli ja kiellot tuoda sieltä tiettyjä tavaroita. Suomen tehtaat ja manufaktuurilaitokset ovat aivan riittämättömiä täyttämään niiden tavaroiden tarvetta, joita kysytään, ja joidenkin osalta puuttuvat sellaiset laitokset kokonaan. Siitä huolimatta ovat monet tavarat, kuten hienommat rauta- ja terästeokset, pronssi- teokset, painetut kankaat ja muut kudonnaiset, vahaliinat, hunaja ja yleensä ulkomaisista raaka-aineista valmistetut teokset ja muut tehdasvalmisteet kokonaan kiellettyjä, eikä niitä saa nyt tuoda muualta kuin Venäjältä, josta niitä saa toisinaan, mutta vain huonompilaatuisia. Monien sallittujen tavaroiden, joita ei kohtuudella, vaikka otettaisiinkin huomioon sopiva suojatulli kotimaisten elinkeinojen hyväksi, pitäisi rasittaa korkeammilla tullilla kuin 10, 15, 20 ja joskus 25 prosenttia tavaroiden ostohinnasta, tullimaksut on korotettu paljon sen yli...
....Jotta kauppa täyttäisi tarkoituksensa ja olisi valtiolle edullinen, täytyy se jättää sillä tavoin vapaaksi, että liikennöijä voi tuoda tavaroita niistä maista, joista ne voi edullisimmin saada. Päinvastaisessa tapauksessa, tai jos tavaroita rasitetaan liian korkeilla tullimaksuilla tai aiheettomasti kielletään tuomasta maahan, on liikennöijän voitto niitä salakaupalla hankittaessa liian houkutteleva käyttämättä jätettäväksi. Ja moraalin suhteen rikoksentekijä laskee hallituksen syyksi sen, että se on kohtuuttomilla hallinnollisilla laeilla asettanut esteitä kansalaisten laillisten toimien tielle, mistä on edelleen seurauksena, että hän, sellaisilla laatimillaan perusteilla, uskoo olevansa oikeutettu rikkomaan asetuksia. Sellaisissa oloissa lainrikkoja ei ole lisäämättä yrityksiä rikkomuksiin aina sen mukaan kun toimenpiteet hallituksen taholta yrittävät niitä estää. Kokemus on myös aina osoittanut, että kaikissa maissa, joissa tulliasetukset ovat olleet kohtuuttomia ja ankaria ja kieltojärjestelmä on ollut liian laajalle ulotettu, yksityiset ovat löytäneet keinot kiertää ja pilkata annettuja määräyk- siä....
... tullikamareiden virkamiehet, joiden valppauteen val- vonta on lähinnä perustunut, olivat voineet, enemmän tai vähemmän tullihallituksen valvontatoimenpiteistä riippu- matta, yksipuolisesti hoitaa tullauksen ja suoda lakien kustannuksella liikennöijille liiallisia etuja tai ainakin ylipäänsä vähentää kruunun oikeutta, minkä menettelyn syytä on tietyssä määrin etsittävä mainittujen virkamiesten vähäisistä palkkaeduista...Probitas durabit in avum."
Avellan ministerivaltiosihteerin apulaiselle Alexander Armfeltille:
"Mitä kovin isku uhkaa minua. Salaneuvos von Haartman on ruhtinaan määräykseen viitaten tänään antanut minulle käskyn heti hakea eroa. Vielä niin sairaana vaikean leik- kauksen jälkeen, että vaivoin voin kulkea huoneen poikki, täytyy minun kuitenkin kirjoittaa ja uskaltaa kääntyä huolineni herra kreivin puoleen. Olen aikaisemmin lausun- noissani senaatille vastustanut v. Haartmanin moninaisia suunnitelmia ja senaatti on usein hyväksynyt mielipiteeni. v. Haartman on sitä paitsi saanut päähänsä, että minä olen julkisesti moittinut hallituksen toimenpiteitä ja hän on luultavasti kuunnellut juoruja minun kustannuksellani ja hänen pikkumainen kostonsa kohtaa nyt minua. On kuitenkin nöyryyttävää, sen jälkeen kun voin sanoa hyvin täyttäneeni velvollisuudet valtion palveluksessa ja täysin rehellisen virkamiesuran jälkeen, huomata tulleensa hallitsijan silmissä leimatuksi ja poltinmerkityksi kunnottomaksi, tuntematonta on tai Jumala tietää mistä virheistä v. Haartman minua syyttää."
von Haartman Armfeltille (1841):
"An lähettää Teille eroanomuksensa. Luonnollisesti hän taipuu. Kuten kaikki julkeat ihmiset hän on pelkuri. ... Se mitä hän sanoo minusta on minulle samantekevää. Olen vakuut- tunut, enemmän kuin koskaan, että kansakunnan tervettä kukkaroa samoin kuin rehellistä kauppaa ihastuttaa sen miehen erottaminen, joka on tuhonnut järjestelmän ja demoralisoinut sen."
Avellan ministerivaltiosihteeri Rehbinderille (1841):
"Asemani on nyt muuttunut sen jälkeen kun salaneuvos von Haartman on saanut maan hallinnon käsiinsä ja näyttää käyttävän rajoittamatonta valtaa keisarin nimissä. Olen joutunut von Haartmanin epäsuosioon ..."
Sakari Heikkinen