Keisarillisen Majesteetin
Armollinen
PLAKAATTI
neljästä yhteisestä, juhla-, kiitos-, paasto-, parannus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen isoruhtinaanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1842.
Annettu Helsinginkaupungissa 29 p. Marraskuussa 1841.
Me Nikolai Ensimäinen jne.
Tarjoomme teille, rakastetut, uskolliset alamaisemme evangeliumillisesta Lutheruksen seurakunnasta Suomen isoruhtinanmaassa, erinomaisen lemmemme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan kaikkivaltiaan kanssa.
...
Rakastetut Alamaiset! Ei ainoasti kauan sitten edesmen- nytten aikain muisto, mutta myös katsanto kohta loppuvan vuoden ja kohta lähestyvän ajan päälle, johdattavat meitä näihin peräänajatuksiin. Monenkaltaiset ovat ne armolahjat, jotka Suomenmaa tänäkin vuonna on saanut vastaanottaa ylhäältä valkeuden Isältä. Ensinä niistä mainitsemme Valtakunnan Perintöruhtinan onnellisesti täytetyn naimisen. Hartaimmalla kiitollisuudella tästä Kaikkivaltiaan armosta, alaskutsumme vielä kerran taivaan runsaimman siunauksen tällen korkiasti toivotulle yhdistykselle, joka Suomenkin maakunnalle on varma takaus, että sen vastaikainen onni ja menestys on pysyvä.
Paikoittain on Suomessa maanviljelijän toivo käynyt turhaan, ja murheella hän katsoo tulevata vuotta kohden. Mutta toiset maanpaikat siinä ovat sitä vasten saaneet ilauttaa itseänsä runsaasta vuositulosta; ja jos ainoasti totinen kristillinen rakkaus, joka on kaunihin yhdistysside kanssaporvarein välillä, teidän tykönänne on vaikuttava, ja jos Jumalalta hengen eläkkeeksi lainatut lahjat taiten säästäin ja oikeisiin tarpeisiinsa käytetään, niin ei suinkaan ole syytä käsillä, murheuttavalla ajatuksella vastaanottaa huomeista päivää. Te taidatte myös olla vakuutetut, Meidän puuttumattomasti huolta pitävämme, ettei mitä elätykseksi tarvitaan, tule laviammasti puuttumaan.
Suomenmaa on tänä vuonna ollut vapautettu laajasti kulkevista taudeista; mitkään isommat ja raskaammat vahingot eivät ole estäneet sen ahkeraa asukasta harjoitustensa täytännöstä, ja yhteinen varallisuus on ilahuttavalla kasvannolla. Rauhan tyvenessä ovat maakunnan asujamet saaneet nauttia lakien suojelusta, ja puuttumata on huolenpitomme ollut omistettu heidän totisen etunsa valmistamiselle. Toivolla ja hyvällä uskalluksella lähestymme siis tulevaa päivää, ja odotamme että hyväaikeiset tarkoituksemme suodulla menestyksellä kruunataan Isältä taivaissa, joka on kaiken hyvyyden ijankaikkinen lähde. Senkaltaisista tulee teidänkin, rakastetut alamaiset, ynnä Meidän kanssamme, antaa Jumalalle kunnian ja kantaa hänelle teidän sydämenne kiitosuhrin. Suurin Herran armolahjoista on kuitenkin se, että Hän on antanut sanansa runsaasti asua tykönänne, niin että se voipi kantaa hedelmän ijankaikkiseen elämään. Puhtaudessansa on tämä kallis Sana teille julistettu, ja te olette olleet suojeltuina niistä turmelevista kokeista, joilla tahdotaan "muuta perustusta panna, kuin sitä joka jo pantu on, joka on Jesus Cristus." Mutta ei siinä ole kyllä, että teillä on oikea tieto siitä, mitä autuuden tiehen kuuluu: vielä tarpeellisempi kristityn kansakunnan jäsenillen on jumalisuuden oikia ja totinen harjoitus, niin että he eivät ainoasti opissa, mutta myös elämässä taitavat olla keskenänsä esikuvaksi ja esimerkiksi toinen toisellensa. Sellaista maalia tarkottavat myös usiammat Meiltä vuoden kuluissa annetut asetukset; ja Meillä on varma toivo, että maanisälliset ahkeroimisemme, erinomattain yhteisen opetuksen ylösauttamisesta, niinkuin myös turmelevaisen juoppousvian estämisestä, tulevat kantamaan siunattuja hedelmiä, jos te itse, kaikki ylipään ja kukin erittäin, niinkuin totista parastansa ahkeroitsevan kansan sopii, riennätte nöyrästi, sanoilla ja töillä noudattamaan Meidän rakastavia aikomuksiamme.
...