Kuning:sen Maj:tin
PLACATI,
Neljästä Yhteisestä, Julki-, Kiitos-,
Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
Jotka
Yli koko Ruossin Valdakunnan, Suuren Ruhtinan Maan Suomen, ja kaikkein Ruossin Kruunun omain ja sen alla olevain Ruhtinan Maitten, Maakundain ja Herran Valdain, juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitä tulevana Vuonna 1806.
Annettu Högkwarterisa Lyneburgin Linnasa sinä 26 päivänä Joulukuusa 1805.
Me GUSTAF ADOLPH Jumalan Armosta Ruossin, Göthin ja Wendin kuningas jne...
Sentähden ylistäkämme, rakkaat Alammaiset! Valkeuden Isää, jolda kaikki hyvä ja täydellinen lahja tulee, että Hän näin lembiän ja alinomaisen murhen Kristikunnastansa pitää! ja auxi huutakamme yhdistetyillä rukouxilla Händä, kuin on luvannut suojella, valkeutta ja vanhurskautta maailmasa: että Hän hamaan päiväin loppuun asti, tahdois andaa Sanansa yldäkylläisesti asua meidän seasamme, että Jesuxen sovinnon Evangeliumi aina enämmin ja enämmin leviäisi ja juurtuisi meidängin rakkaasa Isänmaasamme, ja ettei ikänänsä meidän seasamme puuttuisi niitä jotka Händä totuudesa rukoilevat sen Altarin juurella, josa Hän vahvistaa ynnä Hänen muistonsa kanssa, meidän autuudemme ijankaikkisihin aikoihin! Mutta tämän velvollisuden sivusa olkaamme myös ahkerat, Hänen käskyjänsä pitämään, että me olisimme kristityt ei ainoastansa meidän tunnustuxesamme, vaan myöskin meidän elämäsämme.
Olkon myös meildä kiitollisesti muistetut ne moninaiset hyvät teot, joilla Hän on meidän rakkaan Isänmaamme ilahuttanut: se armelias edeskassomus, jolla Hän meidän tykönämme on ylöspitänyt niin totisen uskon opin, kuin sen levollisen harjoituxen: se rauha, jota me keskenämme, Lain varjon alla, olemme saaneet nautita, ja myös se menestys, jolla Hän on siunannut sekä maan viljeliän työt että myös kaikki muut luvalliset elatuskeinot; Olkon nämät kaikki meille voimallinen kehoitus osottaman yhteisesti Kaikkivaldialle velvollista kiitollisuutta! Älkämme unhohtako kauhistavia esimerkejä onnettomista ja kukistetuista kansoista, jotka heidän kylmäkiskoisudensa tähden korkiamman Jumalan palveluxesa, ja siitä seuravaisen Jumalattomuudensa, pahuudensa ja rikostensa kautta, ovat syöstäneet issensä onnettomuteen, ja vihdoin joutuneet taikka oman turmelluxensa saalihixi, taikka vieraan vallan alle. Yhdistäkämme meitämme sentähden sitä harttaammin, yximielisesti ja sydämellisesti Händä, meidän Isäimme Jumalata, palvelemaan! ja siinä järjestyxesä kuin Evangeliumin oppi neuvoo, Hänen armoansa ja laupiuttansa essimään! vaeldamaan suuttumata vilpittömäsä Jumalisuudesa Hänen käskyinsä teillä, ja kiitollisudesta sen ajallisengin hyvyyden edestä, jonga Hän meille lahjoitaa, ahkerasti harjoittamaan niitä velvollisuxia, kuin Isän maa, Valdakunnan asetuxet ja säännöt, ja veljellinen rakkaus meildä vaativat.
Usiasti Me jo ennengin olemma teitä, rakastetut Alammaiset! muistuttaneet kuinga kalliit nämät pyhät neuvot ovat; vaan ei ole tämä muistutus tainnut koskaan olla tarpellisembi kuin nyt, koska meidän aikamme yhteiset erhetyxet ja keviämielisyys niinkuin myös kylmäkiskoisuus, joka valitettavasti alati kasvaa Kristillisyyttä, Hurskautta, yhteistä siivoa ja rakkautta kohtaan, uhkavat saattaa meidän päällemme suurta onnettomuutta.
Me odotamme siis teildä, rakkaat Alammaiset! että Te, niisä avuisa ja siinä harttaasa Jumalan pelvosa, jonga ainoastans uskon oppi vaikuttaa ja pyhittää, pysyväiset olisitta, rukoillen että Korkein Taivain Jumala siunaisi Meidän yxivakaiset murheemme ja neuvomme Isänmaan hyväxi ja vakuudexi; että Te aina, Ruossin Asujain vanhalla uskollisuudella, Teidän rakkaudellanne ja kiitollisella mielisuosiollanne, lievitäisitte Meidän huolenpidomme teidän onnestanne; ja myös isse keskenänne vakaasti ahkeroissitte rauhaa ja Jumalisuutta harjoittaa; että Te turvallisella toivolla jätäisitte kaikki teidän elämänne tapauxet Hänen voimallisen ja armollisen johdatuxens ala, ylistäin myötäkäymisesä Hänen hyvyyttänsä niitä kohtaan kuin Händä pelkävät; mutta vastoinkäymisesä, ja isse hädängin hetkellä, levollisesti uskaldain Häneseen jolda kaikki apu tulee; ja niin muodoin kaikisa tapauxisa, kaikesa teidän työsänne ja menosanne, osotaisitte Teitänne, niin kuin oikian kristillisen kansan, mahdollisixi siunausta perimään. ...