Keisarillisen Majesteetin
PLAKAATTI
neljästä yhteisestä juhla-, kiitos-, paasto-, parannus- ja rukouspäivästä, jotka koko Suomen Isoruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1843.
Annettu Helsinginkaupungissa 28 p. Marraskuussa 1842.
Me Nikolai Ensimäinen jne.
Tarjoomme teille, rakastetut uskolliset Alamaisemme evangelisesta Lutheruksen seurakunnasta Suomen Isoruhtinanmaassa, erinomaisen lemmemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
Totisessa arvossa pitäin sitä kiitettävää tapaa, jonka te, rakastetut alamaiset, olette esivanhemmilta perineet, että muutamat erittäin säätyt päivät joka vuosi juhlallisesti vietetään yhteisinä Kiitos-, paasto-, parannus- ja rukouspäivinä, ja vakuutetut näiden juhlain hyödyllisestä vaikutuksesta hengellisen ja säädyllisen elämänne päälle, katsomme sen ainakin pyhäksi velvollisuudeksemme, että noudattain tätä perivanhaa tavallisuutta, kunakin vuonna, eri Käskyn kautta asetamme sellaisten päiväin säännöllisestä juhlauksesta.
Kuinka ilahuttava Meidän sydämmelle on, sanottua velvollisuutta täyttäissämme tällä kertaa muistoon palauttaa tämän kohta kuluneen vuoden tapauksia ja niistä saavuttaa likimmäiset johdatukset tutkiaksemme Kaikkivaltiaan neuvonpitoa Suomenmaasta; sen taidatte te, tämän maan asujat helposti ajatella, hyvin tietäissänne, ettei se nyt ole ollut kohdattu miltäkään niistä yhteisistä onnettomuuksista, jotka turmelevat kansakuntain rauhallisuuden, taikka poisottavat heidän elätysvaransa taikka muulla tavalla rasittavat valtakuntain onnellisuutta ja katkeroitsevat yhteistä menestystä.
Kaukana Teidän maastanne ovat ne sodan turmiot olleet, joista tänä vuonna on kuulttu. Vanhuudesta asti tunnettu uskollisuutenne Esivaltaa kohden, ja sen kanssa yhdistetty vilpitön rakkaus isänmaahan ovat huojentaneet huolenpitomme siitä, että Suomesta sen keskinäisen eripuraisuuden siemenet ulossuljettaisiin, joka kauemman aikaa on erillensä särkenyt, rasittanut ja monenkaltaiseen onnettomuuteen vajottanut usiamman muun maakunnan asukkaita. Se pelko, jonka ilma alusta kesää teki maanviljeliälle, katosi pian, ja yleensä tarpeen täyttävä, monin paikoin runsaampikin vuositulo palkitsi aikaiseen hänen työnsä ja vaivansa. Usein tätä ennen ovat yhteiset kulkutaudit ei ainoasti sairasvuoteelle, mutta hautaankin alaspainaneet monta tuhatta teidän kansastanne, sekä heikommalla, että parhaimmallakin iällä; vaan tällä nyt loppuvalla vuodella ovat ainoasti harvat kansalaisistanne sellaiselle maanvaivalle uhriksi langenneet. Viimeiseksi, kuin usiat tulipalot hillitsemättömästi ovat hävittäneet aivan monta, ja niiden seassa muutamia sangen väekkäitä, kauniisti kukoistavia ja kuuluisia, kaupunkia muissa maakunnissa ja Venäjänkin maalla, muuttain monen varallisuuden hädäksi ja vaivaisuudeksi, niin on Suomenmaa Jumalan laupiaan suojeluksen alla ollut sellaisilta hävityksiltä kokonansa säilytetty.
Tahdotteko te, cristilliset Alamaiset, olla tunnottomat vastoin niin monta erinomaista osotusta siitä armosta, jolla Kaikkivaltias on lakkaamata varjellut ja suojellut teiltä asuttua maata. Taidatteko verratessanne teidän onneanne sen kovan onnen kanssa, jonka alla muut huokaavat, unhottaa mitä te olette velkaa Antajallen, Hänelle, "joka rakastaa kansaa", joka "kasvattaa ruohon karjalle ja jyvät ihmisten tarpeeksi", joka "antaa sateen maan päälle", ja "jonka sanat toimittavat tulen ja rakeet, lumen, sumun ja tuulispäät!"