Kuning:sen Maj:tin
PLACATI,
Neljästä Yhteisestä, Julki-, Kiitos-,
Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
Jotka
Yli koko Ruossin Valdakunnan, Suuren Ruhtinan Maan Suomen, ja kaikkein Ruossin Kruunun omain ja sen alla olevain Ruhtinan Maitten, Maakundain ja Herran Valdain, juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitä tulevana Vuonna 1807.
Annettu Malmöstä sinä 27 päivänä Joulukuusa 1806.
Turusa,
Prändätty FRENCKELLin Kirjan Prändisä.
Me GUSTAF ADOLPH Jumalan Armosta Ruossin, Göthin ja Wendin kuningas jne.
Kaikista niistä asioista, rakastetut Alammaiset, joisa Meillä on ollut tilaa osottaa Meidän murhenpidomme Teidän totisesta parhastanne, niin ei ole Meidän sydämellemme mitäkän rakkaambi ja kallihimbi kuin ne ylöskehoituxet ovat, jotka Me teille annamme vakahan kuuliaisuteen sitä kaikein Korkiambata Olendoa kohtaan. Siittä vakuutetut, että se side, joka Meidän yhdistää Teidän kanssanne, sen kautta pyhästi ja kiindiästi tulee vahvistetuxi; siittä visseytetyt, että oikia ja elävä Jumalan ja Hänen ijankaikkisesti järkähtämätä pysyväisen Pyhän Sanansa tieto ja tundeminen, on Teille vahva takaus niiden velvollisuutten täyttämisestä, jotka Me Teitä kohtaan olemme päällemme ottaneet, ja että Teidän alammaallinen kuuliaisuudenne ja rakkaudenne erinomattain on perustettu Teidän kuuliaisuuteenne Jumalata kohtaan, jonga edeskassomisesta Me omistamme sitä Kuningallista Istuinda, josa Meidän korkiasa muistosa pidettävät Esivanhembamme ovat istuneet, jotka muinen suurella kiivaudella ovat pyytäneet edesauttaa Jumalan totista palvellusta; olemma Me aina arvanneet sen Meidän suurimmaxi kunniaxemme että iloisella tytyväisyydellä hallita yhtä kansaa, joka pelkä Herran Nimeä.
Mutta mitä kansa olis, jolla on ollut, ja vielä tänäpänä on, suurembi syy elävästi ja kiitollisesti tunnustelemahan Hänen voimallista ja armollista suojellustans, kuin Teillä? Ruossin Seurakunda, jo aikaa pojeskussuttu endisistä erhetyxistänsä, Jumalan oikiaan tundemiseen ja totiseen palvelemisehen, on vältänyt ne ihmisildä ylösajateldut tygöpanot ja jaarituxet, jotka muisa maakunnisa ovat uhmanneet erhetyxeen käändää Jumalan Opin kalliimmat totuudet. Muuttumattomana olemma Me Meidän Esi Isildämme vastanottaneet sen Uskon, josa he ovat onnellisesti eläneet ja autuasti kuolleet. Muuttumattomasti puhtana, ja vielä Meidän esimerkillämme vahvistettuna, tahdomme Me, niinkuin Meidän myös tulee, Jumalan armolla, sen saman jättää Meidän jälkentulevaisillemme.
Että Jumala siihen siunauxens annaisi, tulee Teidän, sekä Meidän että myös isse Teidän tähtenne, Händä rukoilla, sen Uskon kautta, jolla Te ylistätte kaikkein Meidän yhteistä Isäämme Taivaisa. Se on ainoastans senkaldaisella palvelluxella joka ei seiso ulkonaisisa Jumalisuuden harjoituxisa, Hänen edesänsä joka sydämet tutkii, vaan uskollisesa vaarinottamisesa niistä pyhistä käskyistä kuin Hänen Sananansa ovat ilmoitetut: Se on yxivakaisella halajamisella sen Cristillisen sydämen ja mielen laadun perään, kuin Hän Teildä vaatii: Se on lohdullisella uskalluxella siiheen armoon, jonga Hän, niinkuin lembiä ja lepytetty Isä, Poikansa Mailman Vapahtajan kautta, Teille tarjoo: Se on sillä nöyrällä tytymisellä Hänen edeskassomisehensa ja hallituxeensa, jonga niin moniaikaiset koettelemuxet ovat osottaneet Teidän parahaxenne aina tulleen; kuin Te taidatte toivoa armoo ja siunausta korkeudesta. Ja näiden kalleiten velvollisuutten ahkeroissemisehen Me nyt tahdomme Teitä, rakastetut Alammaiset, suurimmalla hartaudella ylöskehoittaa.
Mutta näitä velvollisuxia ei taita harjoittaa, ilman yhtä puuttumatoinda vaarinottamista Teidän omasta käytöxestänne, ilman tarkkaa koettelemusta Teidän sydämenne tilasta. Ainoastans niin valvoin Teidän ylissenne, tuletta Te tundemaan, jos Te taidatte issiänne lukea sen onnellisen kansan joukkoon, jonga Jumala Herra on: ainoastans sen kautta, taidatte Te tulla ylösvalaistuxi näkemään mingä kaltaisia kiusauxia vastaan Teidän pitä oleman varustetut, mitkä viat Teidän pitä pojespanemaan: mikä tarve Teillä on parannusta tehdä. Koska Te asetatte Jumalan Sanan vaatimuxet Teidän tilanne kanssa rinnalle; niin oman tunnon ääni Teidän sydämisänne pitä Teille puhumaan, taikka ylöskehoituxexi, taikka herätyxexi. Älköön tapahtuko, että taikka inhimmillisen heikkouden estelemiset Teille salaisit ja peittäisit Teidän tilanne, taikka saman heikkouden tundeminen Teitä saattaisi epäilyxeen ja luulohon ettet te taidaisi palata oikialle tielle!
Koska Teidän oma voimanne puuttuu, niin sillä rajalla kohtaa Teitä Lunastajan ansaisseva armo, jota ej kuitengan koskaan nautita paissi edellä käypää yxivakaista parannusta ja uskoa. Tämä armo johdattaa Teitä vagailla askeleilla, kaikisa elämän muutoxisa vaeldamahan sitä tietä kuin vihdoin on viepä meitä kaikkia siihen viimeiseen suureen tilintekoon Mailman Duomarin eteen.
Jne.