"Mutta vielä eräs toinen seikka lupaa tulevaisuudessa historiallista kirjallisuutta, joka on verrattomasti mielenkiintoisempaa kuin kaikki se, mitä tämän tieteen alalla on toistaiseksi julkaistu. Erikoishistoriakin, sellaisena kuin sitä on tähän saakka käsitelty, on näet enemmän tai vähemmän yksinomaan kuvaillut vain kansojen kohtaloiden ulkoista valtiollista puolta ja niiden sisäiseen historiaan kajotessaan rajoittunut kuningassukujen kohtaloihin ja valtiollisten puolueiden taisteluihin, korkeintaan ulottuen valtiosääntöjen ja kirjallisuuden kehitykseen. Mutta jokainen, joka tarkastelee olosuhteita, joissa elää, huomaa helposti, ettei kansan ajattelu- ja toimintatapa tule näkyviin ainoastaan mainituissa ilmiöissä vaan, että on lisäksi opittava tuntemaan paljon muuta tietääkseen jotain siitä hengestä, joka kulloinkin elähdyttää kansakuntaa ja valmistelee sen tulevaisuutta. Tarkoitan tapaa, jolla kansa tietää ja toimii sekä sen käyttäytymistä yhteiskuntaelämässä ja perheessä. Historiantutkijalle mainitut asiat ilmenevät kansojen uskonnollisissa palvontamenoissa ja tunnustuk- sessa, heidän yhteiskunnallisessa lainsäädännössään, opetuslaitoksissa, elinkeinoissa, kunnallisjärjestyksessä, kielessä, kansanrunoudessa, mietelauseissa, perinnetiedossa sen juhlista, kotoisesta elämästä ja työtavoista."
J.V. Snellman, Saksalaista historiallista kirjallisuutta, Kallavesi 1846.