Asianajaja,
eli
Lainopillinen Käsikirja
Suomen kansalle;
alkupuustavittain koottuja
Lainsääntöjä, Asetuksia ja Julistuksia,
jokaiselle tarpeelliset tietää laillisista asioistansa,
sekä
niihin kuuluvien kirjotusten kaavoja.
Viipurissa,
J. Cederwaller poikineen, 1847.
A.F. Cederwallerin kustannuksella.
-----------------------------
Alkulause.
Jokaisen valtakunnan jäsenen, olkoon talonpoika, ammattimies, kaupunkilainen eli virkamies, on tarpeellinen tietä yhteisemmät laintemput, säännöt ja asetukset, sekä lainkäynnin järjestyksen erinäisissä jutuissa ja eri oikeuksissa. Näitä kaikkia tutkia itsestään lakikirjasta ja muista perästä päin tulleista asetuksista on työläs ja pian mahdoton muiden kuin lainoppinein ja tuomarein. Sellainen kirja, josta lainoppimatonki helposti voipi hakea johdatusta kaikissa yhteisimmissä ja tavallisa asioissa ja jutuissa, sekä toimituksissa erikois ihmisten välillä, on siis oleva suuresti hyödyllinen kaikille jokapäiväisessä elämässään. Sen todistaa myös kotimaassamme vuonna 1833 Ruotsin kielellä ilmestynyt kirja, nimeltä "Unga Juristen", joka jo elää kolmannessa painoksessansa. Äitin kielemme sen siaan on kaivannut pian kaikkea lainoppillista kirjallisuutta, ja niin vielä sellaistaki yhteistä käsikirjaa. Sellaisilta syiltä yllytettynä päätettiin suomentaa mainittu kirja. Mutta tämä työ ei ole ollutkaan huokeimpia; kieli, jota ennen niin vähän on viljelty laillisissa asioissa ja kirjoituksissa, on luonnollisesti vielä äkkinäinen tälläisiin aineihin. Se kaipaa vielä suureksi osaksi sellaisia lainopillisia nimityksiä ja puheen parsia, jotka enemmällä viljelemisellä kirjoissa sekä suusanallisessa jutunkäynnissä aikaa myöten syntyyvät. Niitä on myös mahdoton jonku erikoisen noin tuostaan sepittää; ja jos vielä sellainen sanain sepitys onnistuisiki niin se auttaa kuitenki vähän, koska sellaiset nimitykset ja sanat harvoin pääseevät kansan suuhun. Se nähdään suomalaisen lakikirjan uudissanoista, joista monta ei ole voinut kieleen otettaa; vaikka lie siihen syynä osaksi näiden sanain sopimattomuuski Suomen kieleen. Sellaisen sanan sepittämisen karttamiseksi on siis koettu rahvaan suusta kerätä mitä tässä jo voisi olla ilmestynyt, katsomata lakikirjassa löytyviä rahvaalle tuntemattomia nimityksiä sekä sanoja. Myöski on kyselty neuvoa kielen tuntevilta kunnioitettavilta tuomareilta, ja annettu viimeksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Viipurissa tutkia ja ojasta missä suomentaja olisi erhettynyt. Vakuutettu kuitenki siitä, että tämä kirja, niin mainittuin nimisanain kuin itsensä lauseenki suhteen, vielä on sangen paljon puuttuvainen, on se vaan siinä toivossa ilmiin saatettu, että kunnioitettavat maanmiehemme tällä tulisivat kehoitetuksi luomaan tarkkauttansa tähän asiaan, ja ilmoittelemaan missä paremmalla tiedollaan voivat virhiä keksiä. Vasta sillä tavalla lienee täydellisempi kirja tästä laadusta toivottavana. - Tästä kirjasta olisi niin muodoin vielä paljonki sanottavaa vaan se jätetään tässä kaikki sillään, ja pyydetään kunki kirjan käyttäjän itsensä tutkimaan mikä siinä on puuttuvaisesti ja virheellisesti selitetty, ja oikaisemaan minkä paremmin ymmärtää. Voisiko tämä asian ajaja suorittaa muutamiakaan asioita maanmiesten puolesta, muuta kalliimpaa asianajajata ottamata, niin on suomentajan toivo sillä jo täytetty.
Lopulla olevat tärkeimmät ojennukset merkitköön suosiollinen lukia ennen kuin rupee kirjaa käyttämään.
Viipurissa 1 Maaliskuuta 1848.
Lyhennysten selitys:
N. K. Naimiskaari.
Per. K. Perintökaari.
M. K. Maakaari.
Rak. K. Rakennuskaari.
K. K. Kauppakaari.
Pah. K. Pahantegonkaari.
Rang. K. Rangaistuskaari.
U. K. Ulosmittauskaari.
O. K. Oikeudenkäymisen kaari.
Keis. Kirj. Keisarillinen Kirjoitus.
Keis. K. Keisarillinen Kuulutus.
Kun. Kuninkaallinen.
Res. Resolutioni.
Sel. Selitys.
Järj. Järjestys.
Riks. P:sa Riksiä Pankossa.
Privil. Privilegium.
As. Asetus.
Regl. Reglementti.
K. s. Katso siitä.
K. n. Katso niistä.
s. p. sanotussa paikassa.
vert. verr. vertaa, verrattu.
6: 1. 6:n Luku 1:nen temppu jne.
Taal. Taalaria.
Sk. Skillinkiä.
Helmik. Helmikuu. jne.
Sisältö.
Ajansanominen (ylössanominen)
Aita
Alaikäinen (orpo)
Ammatinoikeus
Ammatinseura
Anekki (Ruot. Införfel)
Apelleerata katso vedota
Apoteekkari
Aputila, Lisätila, katso Rustholli
Arenti katso Voura
Armonanomus
Arpakauppa eli Lotteri
- - - -
Välipuhe naimisesta
Viljellykset
Vörmyntäri (katso Huoltaja eli Holhoja)
Yhteiskunta, Salokunta etc., (katso Isojako)
Yhteisyydet
Ylemmäksi lähätettävät asiat
Ylimuistoinen nautinto
---
Alaikäinen katso Vallanalainen.
Armonanomus.
Vangituilta Keisarilliseen Senattiin lähetettäviin valitus- ja rukouskirjoituksiin pitää, jos eivät heiltä itseltään ole kirjoitetut, kirjoittajan nimensä ja arvonsa paneman, ynnä Maankansselin virkamieheltä vahvistetun kopion päätöksestä, johon myös päivän määrä, jona hakia siitä osan sai, merkitään (Keis. Kirj. 16 Tammik. 1810). Hakia hengenrikoksesta kiiniotettua, kuultakoon ensin Maankansselissa eli lähimmäisessä Raastuvanoikeudessa elikkä Kruununpalveljalta 2 Lautamiehen saapuilla jos anomuskirja on tahtonsa ja tarkoituksensa mukaan kirjoitettu, josta protokolli anomuskirjaan luotetaan, ennen kuin se Maaherralta Senattiin lähetetään (Keis. Kirj. 6 Helmik. 1818).
Armonanomus rikosasioissa on 15:sä päivässä, vangitun saatua osan Hänen Keis. Majesteetinsä päätöksestä, annettava Läänin Maaherralle joka sen lähettää Keis. Senattiin (Keis. Kuul. 5 Toukok. 1810). Vallollisilta hengiltä voipi armonanomus kohasteen annettaa Keis. Senatin Oikeusdepartementille, vaan ei missään tapauksessa suorasteen Hänen Keis. Majesteetillensä, ollen myöski muille pait itse syytetyille, kielletty näiden puolesta tällä tavalla armoa anoa.
Kun Hänen Keis. Majesteettinsä on Senatilta tutkittavaksensa jätetyssä, hengeltä eli kunnialta tuomitun asiassa kerran tahtonsa ilmoittanut, niin elköön uutta kirjaa siinä asiassa enää Hänelle lähetettäkö (Keis. As. 24 Tammik. 1819, kuin myös Keis. As. ja Kuul. 2 Kesäk. 1826).
Kaava.
Suurvaltaisin, Kaikenarmollisin Keisari ja isoruhtinas !
Keisarillisen Majesteetinne armollisella päätöksellä, annettu - - - olen vuonna 18 - -, tehdystä rikoksesta tuomittu maksamaan sakkoa - - - Ruplaa hopiassa eli rangaistaa - - - parilla vitsoja ja sitte - - - vuotta pidettäväksi yhteisessä työssä linnassa, mutta kun tämä rikos oikeestaan tapahtui (tässä luetellaan ne erinäiset syyt ja tilaisuudet) vaikka asiaa tutkittaissa sitä en ole voinut todistaa, rohkenen syvimmässä alamaisuudessa rukoilla Teidän Keisarillista Majesteettiänne armahtamaan minua siitä tuomitusta linnantyöstä eli sitä jotenki helpottamaan ja armollisimmasti sallimaan sakot, joiden maksamiseen minulla ei ole varaa suoritettaa vankeudella vedellä ja leivällä. Oleva syvimmästi alamaisella kunnioittamisella, uskollisuudella ja velvollisuudella,
Suurvaltaisin, Kaikenarmollisin Keisari ja Isoruhtinas! Teidän Keisarillinen Majesteetinne.
Kaiken nöyrin ja uskollisin
alamaisenne
N. N.
Greikan Venäjän Uskolaiset.
saavat Suomessa Luteruksen uskolaisten erinomaisina juhlina, Jumalan palveluksen päätettyä, syyttämätä pitää luvallista kauppaa, tehdä töitänsä ja askareitansa (Keis. Kirj. 15 Tammik. 1827). Ne heistä, joilla on Suomen asukkain oikeus, voivat kelvollisuuden ja ansion mukaan päästä Suomen maallisiin sekä sotalaisiin virkoihin; kuitenki ovat he näissä vapaat uskonopillisista tutkimuksista. Lautamieheksi Kihlakunnan ja Lakimannin oikeuksissa voipi sellainen talonpoika otettaa, kun muuten siihen on kelvollinen; niin sellainen porvariki, virkaan eli palvelukseen johon porvariston valitsemisella pääsee (Keis. As. (2) 14 Elok. 1827). Katso Porvaruus, Asianaika, Avioliitto, Henkikirjotus, Venäjän Sotalaiset, Orjat, Lainkäyminen.
Houkka, katso Mieletön.
Huoltaja.
Huoltajan vallan alla pitää seuraavaiset oleman: 1) Se joka ei ole 21 vuotta täyttänyt. Oman ansaihtemansa voipi hän kuitenki hallita täytettyä 15 vuotta. 2) Tyttö mistä ijästä hyvänsä (Per. K. 19: 2). Kuitenki voipi hän tehdyllä anomuksellansa täysi-ikäiseksi selitetyksi tulla. Mutta Viipurin Läänin naisista, ne jotka Läänin yhdistettäissä muun Suomen kanssa, 1 Tammik. 1812, jo olivat täyttäneet 21 vuotta, luetaan, siellä olleiden entisten asetusten mukaan, täysi-ikäisiksi (Keis. As. 9 Lokak. 1816). - 3) Joka pään heikkoudesta, tuhlaamisesta eli muusta syystä ei taida tavaraansa hallita (Perintö K. 19: 4). Asianomaisen tuomarin on se, siinä tilassa, sakon haastolla, yhteisissä sanomissa kuulutettava (Kun. As. 11 Toukok. 1774), katso Vuosipyytös.
Isä on lastensa oikia huoltaja; hänen kuoltua on äiti, isän lähimäisten sukulaisten neuvoilla; uuteen naimiseen mentyä jättäköön huoltajan toimen: pitäköön huolen kuitenki lasten hoidosta, ja olkoon hänellä valta ne pitää huoneessansa ja leivässään, jos niin tahtoo, ja laillista estettä ei ole (Per. K. 20: 1,2). Isän ja äidin kuoltua, ruvetkoon huoltajaksi se jonka he kirjallisesti eli vierasmiesten saapuilla siihen nimittäneet ovat, ja senki tapahtumata, joka lähin sukulainen ja siihen soveljas on; ilmoittakoon myös ensimäisnä oikeuden päivänä tuomarille huoltajan virkaan ruvenneensa. Jos alaikäisellä ei ole sukulaisia, elikkä jos he eivät huoltajaksi sovellu, nimittäköön oikeus muun uskotun miehen eli usiamman, tarpeen jälkeen (s. p. 3: 4,6).
Jonka huoltajana on oltava, elköön siitä epi olko lailliseta esteetä. Nämä ovat: Jos joku ulkomaalla oleva on, eli niin kaukana maassa, eli niin ahkerassa virassa, eli niin kivuloinen on ettei lasten tavaraa voi hyvästi hoitaa; jos mies on 60 vuoden ijässä, eli jos itsellään on monta lasta, elikkä 2 huoltajan virkaa, eli 1 laajatöinen (Per. K. 20: 5, 21: 1).
Huoltajaksi ei voi säättää, joka vähätietäväinen, velassa, tuhlaaja eli lasten riitakumppani on; eli joka ei ole 25 vuotta täyttänyt, eli liian vanha, ja saattamatoin, eli köyhä on; ei ulkomaan mies, eli se joka muussa opissa, elikkä se jolla kruunun tai muuta yhteistä rahaa käsissä on (Per. K. 20: 8).
Huoltajan pitää samassa vallanalaistensa tavara kirjottaman, ja sitte hyvästi hoitaman; vallanalaisillensa antaman hyvän kasvatuksen, heidän säätynsä, varansa ja luontonsa mukaan; heidän rahansa kasvatuttaman, eikä kiintiää omaisuuttansa myömän eli lahjaaman, muutoin kuin sukulaisille ja tuomarille näytetyssä hätätilassa. Vaan huoltaja elköön itselleen mitään ostako vallanalaisen irtaimesta eli kiintiästä omasta (Per. K. 22: 1 - 4). Jos huoltajan jotaki vallanalaisensa kiintiästä perinnöstä täytyy myödä. sen eläkkeeksi eli kasvatukseksi, näyttäköön tarpeen tuomarille; kun tuomari, siitä kuultua valtakunnassa olevain lähimäisten sukulaisten mielen, kauppaan on suostunut, ja sille laillinen kiinne tullut, olkoon se vallanalaisen kanteesta vapaa, lailliseen ikään tullessansa (M. K. 4: 8). Sama menetys on huoltajan velkaa tehdessä vallanalaistensa maalle ja kiintiälle omalle (Kun. As. 29 Huuhtik. 1756).
Huoltajan pitää joka vuoden lopulla, jos niin vaaditaan, lähimäisille sukulaisille luku tekemän. Sukulaisia vailla, säätäköön tuomari jonku vähimmäkseen kolmansin vuosin luvuntekoa katselemaan. Vallanalainen itsekki voipi, siihen ikään tultuansa, tuomarin tykönä etuansa valvoa. - Jos joku tahtoo huoltajan virasta eritä, niin tehköön luvun siitä ja ottakoon todistuksen, huoltajavirkansa hyvästi toimittaneensa, ja olkoon sitte vastauksesta vapautettu (Per. K. 23: 1,3). Huoltajanviran hyvin toimittanut saakoon palkinnon oikeuden tutkinnon mukaan, jos ei mutoin tyydy (s. p. 5). Toimitusmies nautitkoon kohtuullisen vaivan palkinnon sekä maksun siitä, mitä toisen asioissa on kuluttanut. Jos eivät keskenänsä sovi, eroittakoon oikeus (K. K. 18: 5).
Kun alaikäinen on täyttänyt 21 vuotta, eli tyttö on tullut naiduksi, eli huoltous muuten päättynyt, niin antakoon huoltaja samassa kalun heille, ja tehköön luvun siitä. Jos he eivät vuodessa ja yössä siitä laillista kysymystä nosta, olkoon huoltaja kaikesta vastauksesta ja enemmästä luvunteosta vapaa. Jos usiampi huoltaja on, vastatkoon yhtäläisesti, kuitenki niin ettei kukaan tarvitse kärsiä toisen rikoksesta jota ei voinut estää. Jos ovat tuomarin suostumisella hallituksen keskenänsä jakaneet, vastatkoon jokainen puolestansa. Jos joku, valtiaksi tultuansa, turhalla jutulla vaivaa huoltajatansa, olkoon sille kaksinkertainen sakko, ja palkitkoon vahingon (Per. K. 23: 4 - 6), katso Vallanalainen.
Mieletön.
pitää huoltajan alla pidettämän, eikä saa mitään kaupata eli muuta liittoa tehdä; josta katso huoltaja, kauppa, vallanalainen.
Nuoriso, katso opetus.
Opetus.
Maan nuoriso, 10:stä 18 vuotiseksi, pitää valtakunnassa opetettamaan, jos säilyttää tahdotaan oikeutta maan palvellukseen päästä, eikä saata siis sitä varten ulkomaille lähteä, jos ei Keisari sitä erinäisesti salli (Keis. As. 15 Heinäk. 1834).
Orjat.
Eivät voi saada porvaruusoikeutta, eivätkä saata kaupassa apulaisiksi käytettää (Keis. As. 8 Toukok. 1817). - Kaikki, kauvemman eli lyhemmän ajan, Suomessa asuneet orjat Venäjän Guvernementeistä, jotka laillisilla todistuksilla näyttää voivat, Keis. Manifestiä 11 ja 31 Jouluk 1811 kuuluttaessa Viipurin Guvernementin muuhun Suomeen yhdistämisestä, olleensa Guvernementin uusimmissa revisionikirjoissa, isäntiensä omaisuudeksi kirjoitettuina, jos kohta sittemmin ovat Viipurin Läänistä omistajalta johonki Venäjän Guvernementiin luetut, voivat hakea ja ilman maksuta saada vapauden orjuudestaan; josta alamainen anomus todistusten keralla, annetaan Guvernöörille, joka ne Generaal Guvernöörin kautta lähättää Hänen Keis. Majesteetillensä; vaan muilta orjilta elköön sellaista anomusta otettako (Keis. Kuul. 17 Heinäk. 1826). Jos Venäläinen Maanisäntä, Vapasukuinen, eli Suomessa asuva Upseeri, kirjalla eli sovinnolla jättää orjan Suomen alamaiselle, olkoon omistusoikeudella, palvelukseen eli työhön, määrätyksi eli määräämättömäksi ajaksi, on sellainen sovinto laiton, ja orja, joka päästetään vapaaksi, voipi mielensä jälkeen valita elantokeinon Suomessa eli Venäjällä (Keis. Kuul. 23 Huhtik. 1827). Orjan huoneesensa ottaminen, katso kulkulaiset eli joutilaat.
Pelit.
Kaikki vaaralliset pelit, kortilla ja arpapalikoilla, kuin Pharao ja Piripi j. m. sellaiset ovat kielletyt. Tässä rikottua, sakoitettakon talon isäntää sekä pelaajia, molempia 24 Riksi P:sa, ja olkoot kaikki pelissä olleet rahat rikottuna. Jokaiselta uudelta rikokselta on kaksinkertainen sakko. Samalla vastuuksella ovat, pait piljaripeliä, kaikki muut pelit kielletyt juoma- ja kahvihuoneissa. Elköönkä peliä suvaittako ruoka- ja juomapaikoissa yksin ajanvietoksikaan, ja vaikka sanottaisiin pelin rahattoman olleen, kaikki 3 Riksin 16 skill. P:sa sakolla isännälle sekä pelaajille (Kun. As. 2 Elok. 1792). Sakot jaetaan ilmiantajan ja lapsihuoneen säästön välillä (s. Kun. As. ja Keis. Kirj. 28 Syysk. 1811). Alaikäiset ja vanhempiensa kulungilla elävät saavat taikka itse, taikka vanhempiensa eli holhojansa kautta, vastuukseta jos olisi syyttömästikin, tuomarille eli kruunun miehelle ilmiantaa, korkeilla ja kielletyllä pelillä vietteliänsä; ollen kruununpalvelian asia ajettava (Kun. As. 7 Kesäk. 1749). Tästä saavat omat palkollisetki todistaa. Katso Estelmys.
Kaikki pelikortit pitää, pait Hallimerkiä, myöskin Kruununmerkillä merkittämän, ja jokaisesta pelistä maksettaman kruunulle 5 kop. hop. Kruunaamattomain korttien myöjää sakoitettakoon 50 Rup. hop. ja niillä pelaajaa 5 Rup. ilmiantajalle yksinään, ollen myös kortit rikotut (Keis. As. 6 Huhtik. 1842).
Sensuri eli Kirjainkatselus (katsasto).
Kaikki käsikirjoitukset, tietosanomat, aikuiskirjat, kirjat, painokset, kuvaukset, kartat, ja soittonuotit sanoinensa, jotka kirjapainosta, piirustetuina eli kivipainoista toimitetaan, ulkomaalta tuodaan, kaupaksi eli luku- ja lainakirjastoissa saatavana pidetään, samatenkuin erikoiset painetut ilmoitukset, kuulutukset, sekä teaterisa näyteltävät kuvailukset ovat ensin Sensurin tutkittavat. Ovat kiellyt, jos sisältäävät lauseita, mietteitä eli jotai evankelista oppia ja oikiaa uskoa vasten sotivaa, eli polkeevat ja pilkkaavat kristillisyyden päätotuuksia ja perustuksia ja vietteleevät jumalattomuuteen, pakanallisuuteen ja pyhän Raamatun ylenkatseesen jne. (Kuitenkaan ei kielletä vieraan kristillisen kirkon uskonoppia kertomasta, kun sillä vaan ei maassa vallitsevan kirkon perustuksia ja oppia poljeta); - jotai Keis. Maj. pyhyyttä ja oikeutta saastuttavaa, sekä Keisarillista huonetta alentavaa, eli maan hallitusta ja perustuslakia panettelevaa; hyviä tapoja eli siivollisuuden vaatimuksia vierastavaa; - jonku kunniaa ja kansaihmisillistä arvoa koskevaa, häpäisevillä lauseilla, eli sopimattomalla julkasemisella sen erikoista kotoelämää. Kirjasta, joka sisältää ilmeistä Jumalan pilkkaa, Keisarillista Korkeutta ja Hallitusta saastuttavaa, vieraita ystävällisessä keskuudessa olevia Hallituskuntia, Virkakuntia eli erikoisia ihmisiä häväisevää, on kirjantoimittaja kuitenki vastuuksessa vaikka painaminen erhetyksessä Sensorin luvalla on tapahtunut, (katso Painovapaus).
Maassa painettavaksi aivottuin kirjain j. m. Sensurin tutkinto toimitetaan Julkisille säännöille ja julistuksille, asianomaisilta oikeuksilta ja virkakunnilta; hengellisille kirjoille, niin kuin Kristinuskon opetuksille, pyhän Raamatun selityksille, saarnoille ja sellaisille, sekä tavallisissa kirjoissa oleville puhtaasti hengellisille aineille, Hiippakunnan Tuomiokapittelilta; toimet, puheet ja julistukset Aleksanderin Opiston eli Universiteetin nimessä painettavat, Opiston omalta Sensurilta; parannusopillisille töille, eroitukseta, Parannuskunnan Kollegialta, jos työ ei ole toimitettu eli käännetty lailliselta maan Parantajalta (Lääkäriltä); Teaterin kuvailuksille erikoisten ilmoituksille ja pienemmille kuulutuksille pyytää kirjan painaja lupaa paikkakunnan poliisilta, ennen painamista; Sanomalehdille ja aikuiskirjoille (k. s.) paikkakunnan Sensorilta; muiden kirjojen, kirjoitusten jne. painamiselle vaaditaan Helsingissä olevan Sensurkomitean (toimikunnan) tutkinto.
Käsikirjoitus j. m. eli painettu kirja, jota uudelleen tahdotaan painattaa, annetaan ensin asianomaiselle Sensurille; toimittajan eli painattajan nimeä ei tarvita ilmoittaa, kunhan se kirjanpainajalle vaan tuttu on. Ennen saadulla luvalla voivat kuitenki aikuiskirjat, mittaustiedolliset ja muut tarkkautta vaativat kirjat, sanakirjat, kieliopit j. s. annettaa Sensurille viimeisessä parannuslehdessä, painettuna kirjoitus paperille. Missä erityinen Sensori paikalla on, (Turussa, Viipurissa, Vaasassa, Oulussa ja Kuopiossa) voipi teos annettaa hänelle maksuta saatettavaksi tutkittaa. Painauksen luvattaissa, annetaan kirjoitus takaisin, Sensurlupinensa, muutoin seisattuu se Sensurille, joka antaa todistuksen kiellosta, asetuksen §. nimittämisellä, joka sen vaikutti. Pienempiä muutoksia, ennen painauksen lupaa, tarpeelliseksi nähden, ovat ne ensin toimittajan täytettävät. Sensori ei saa toimittajan eli painattajan suostumukseta oikoa eli muuttaa kirjan sisällystä, ja antakoon viimeistään 3:sa kuukaudessa, olkoon työ kuin suuri tahtonsa, päätöksensä siihen. Vert Sanomalehdet. Mitä vaariin otetaan painettua, katso Kirjapaino.
Maahan tuotavain kirjojen ja postissa tulevain Sanomain Sensurista on erikseen säätty. Kirjoista jotka tuotetaan Aleksanderin Opistolta, sen Prohvessoreilta, eli muilta virkakunnilta ja ihmisiltä, joilla on erityinen lupa, on myös eri juttu. Vaan kaikki muut maahan tuotavat kirjat, myötäviksi eli erinomaiseksi tarpeeksi, eli luku- ja lainakirjastoissa yhteiseksi tarpeeksi käytettäväksi, ovat ensin Sensurin tutkittavat. Katso Kirjakauppa, Auksioni, Luku- ja Lainakirjastot.
Sensuriasioin päätöksistä etsitään muutosta Sensurin Ylihallitukselta; vaan muuta valitusta sen toimista ei ole luvattu.
Muissa Sensurin Ylihallituksessa aljetuissa jutuissa, niin kuin kaikki kysymykset laittomasta painatuksesta ja kirjain myömisestä ja muissa, joissa vastuus on määrätty ja asianomaisen selitystä 5:sta 40 Rup. hop. sakolla vaaditaan, ja todistajain kuulustelemista oikeudessa pyydetään, saapi muutosta Sensuri Ylihallituksen päätöksestä haettaa valituksilla Keisarillisen Senatin Oikeusdepartementissä, 30:sa päivässä päätöksestä osan saatua. Rikokset näissä asioissa, joista yhteinen Laki säätää vastuuksen, lykätään lailliseen oikeuteen, jossa Sensuri Ylihallituksen asianajaja ajaa jutun. Vert. Painovapaudenrikos.
Kaikki Sensuriasiat kirjoitetaan kartattomalle paperille, ja lunastusta toimituskirjoille eli päätöksille olemata. Katso lisäksi Sakot, Kirjantekiä.
Vallanalainen.
Ei voi laillisesti kauppaa eli muuta liittoa kiintiästä omaisuudesta tehdä. Niin tehty, olkoon laiton (M. K. 4: 7). Myös ei voi vallanalainen yleensä antaa velkakirjaa, eli tehdä sellaisia lupauksia jolle muutoin lain kiinne seuraisi (Kun. As. 7 Kesäk. 1749). Tästä eroitetaan, että täyteen ymmärrykseensä tullut tyttö voipi, ehkei omavaltaiseksi selitetty, tehdä testamentin (Per. K. 16: 2). Alaikäiselle tutentille (Oppilaiselle) velaksi uskottu huoneen vuokra ja tarpeellinen ravinto 6: sta kuukaudesta, on maksettava (Keis. Regl. 10 Jouluk. 1828).
Vallanalaisella on oikeus ennen yön toista vuotta kulumista, valtiaaksi päästyään, tehdä kannetta holhojansa toimesta (Kun. As. 14 Toukok. 1805), joka myös on lain mukaan luvallinen, jos perintö on jaettu arvan lyömätä (Per. K. 12: 4), ja varmasti kieltty, jos holhoja lähimäisten heimolaisten neuvoittelemalla ja tuomarin luvalla on myönyt hänen kiintiän omaisuutensa (M. K. 4: 8), ja jos holhoja hänen puolestansa ei ole perintöön lunastanut, jolla kaikki perintöönlunastus oikeus samaan omaisuuteen katoaa (M. K. 6: 4).
Jos holhoja laiminlyö kalun kirjoittamisen eli jakaa velanalaisen omaisuuden niin vastatkoonki hän, eikä holhottavansa (Per. K. 9: 6). Jos vanhemmat kadottaavat perintönsä ulkomaalle muuttamisella, olkoon vallanalaisella oikeutensa siihen, jos yön ja vuoden ajassa, valtiaaksi tultuaan, maahan muuttaa (P. K. 15: 7).
Täyteen ymmärrykseensä tullut tyttö voi H. Keis. Majesteetiltänsä hakea valtaan päästäkseen, saaden sitte vapaasti hallita maansa, niin kuin mieskin. Kuitenki eroitetaan, ettei sellainen nainen saa myödä eli pantata perittyä kiintiää omaisuuttaan muuten kuin mitä vallanalaisen kiintiästä omaisuudesta sanottu on (Kun. Sel. 2 Maalisk. 1802, vert. Kun. Kirj. 25 Syysk. 1799). Sellainen anomus asetettaa H. Keis. Majesteetillensä, annetaan Keis. Senatin Oikeusdepartementille, siihen liitetyllä, pait. papinkirjaa, holhojan ja lähimäisten sukulaisten mietteellä, joka muutoin, sekä oikeuden mietintö, viranpuolesta vaaditaan.