Me olemme surkialla mielellä ja katkeralla tunnolla havaineet, miten hitaasti, kituen ja raskailla askelilla Suomen kieli ja Suomalaisuus edistyvät, niin koko sivistyneessä säädyssä yleisesti, kuin meidän Suomen sivistyvän nuorison joukossa olletikin. Me tiedämme, Isänmaan ja Äitinkielen pyhän asian tuskin koskaan tästä jokaista niiden totista ystävää itkettävästä tilasta jaloksi ja varmaksi tiedoksi kiihtyvän, ell'ei se ensimmäiseksi syty nuorten ehkä vielä saastuttamattomissa sydämissä.
Lujalla toivolla ja vahvalla rakkaudella päätämme siis me, Suomen Korkia-Opiston nuorukaiset, vieraan kansallisuuden vallasta pelastaa itsemme ensimmäiseksi, ja sitten toisillen- kin avittavan käden osottaa. Tässä tarkoituksessamme näemme siis ensimmäiseksi tarpeeksemme:
Suomen kielen Opinnan niille, jotka kova onnensa teki oikaissa äitinkielessänsä vieraiksi, niiltä jotka jo sen ovat tiedoksensa voittaneet.
Tämä olkoon ensimmäinen velvollisuutemme, johon on paikalla tartuttava. Siitä seuraa:
Suomen kielen käytäntö ja Ruotsin kartanta, niin keskenämme kuin kaikkein muidenkin kanssa joiden vaan luulemme puhettamme ja kirjoitustamme tajuavan.
Me Äitinkieltä osaavat tahdomme kaikki lupaukset heti täyttää, me toiset vielä äkkinäiset niin pian, kuin vaan ensimmäisen lupamme olemme saaneet johonkin määräin täyttäneeksi.
Me tahdomme valon maassamme voittavan.
Sentähden on ja pitää olla meidän velvollisuus, kaikilla neuvoilla, ja aina, kussa vaan kätemme käypi, valkeuden levittäminen rahvaalle, ja isänmaallemmen sekä kansallisen sivistyksen nostaminen.
Tämä on meidän luja liittomme, tämän lupaamme sen meille kalliin tarkoituksen pyhässä nimessä, ja tästä ei ole meitä mikään matkalla kohtava este vierauttava.
Helsingissä 28na päiv. Maalis-kuussa v. 1847.
Aug. Ahlqvist
Karl Collan
Andreas Warelius
Aksel Aspelund
Fredr. Polén
D. E. D. Europaeus
P. Tikkanen
Oscar Toppelius
Aug. Schauman
C. F. Forsius
Nestor Tallgren