Orjat.
Eivät voi saada porvaruusoikeutta, eivätkä saata kaupassa apulaisiksi käytettää (Keis. As. 8 Toukok. 1817). - Kaikki, kauvemman eli lyhemmän ajan, Suomessa asuneet orjat Venäjän Guvernementeistä, jotka laillisilla todistuksilla näyttää voivat, Keis. Manifestiä 11 ja 31 Jouluk 1811 kuuluttaessa Viipurin Guvernementin muuhun Suomeen yhdistämisestä, olleensa Guvernementin uusimmissa revisionikirjoissa, isäntiensä omaisuudeksi kirjoitettuina, jos kohta sittemmin ovat Viipurin Läänistä omistajalta johonki Venäjän Guvernementiin luetut, voivat hakea ja ilman maksuta saada vapauden orjuudestaan; josta alamainen anomus todistusten keralla, annetaan Guvernöörille, joka ne Generaal Guvernöörin kautta lähättää Hänen Keis. Majesteetillensä; vaan muilta orjilta elköön sellaista anomusta otettako (Keis. Kuul. 17 Heinäk. 1826). Jos Venäläinen Maanisäntä, Vapasukuinen, eli Suomessa asuva Upseeri, kirjalla eli sovinnolla jättää orjan Suomen alamaiselle, olkoon omistusoikeudella, palvelukseen eli työhön, määrätyksi eli määräämättömäksi ajaksi, on sellainen sovinto laiton, ja orja, joka päästetään vapaaksi, voipi mielensä jälkeen valita elantokeinon Suomessa eli Venäjällä (Keis. Kuul. 23 Huhtik. 1827). Orjan huoneesensa ottaminen, katso kulkulaiset eli joutilaat.
(Ote: Asianajaja, eli Lain-opillinen Käsi-kirja Suomen kansalle; alkupuustawittain koottuja Lainsääntöjä, Asetuksia ja Julistuksia, jokaiselle tarpeelliset tietää laillisissa asioissansa, sekä niihin kuuluwien kirjoitusten kaawoja. Viipurissa 1847.)