Keisarillisen Majesteetin
PLAKAATTI
neljästä yhteisestä Juhla-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä, jotka koko Suomen Isoruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1850.
Annettu Helsinginkaupungissa 26 p. Marraskuuta 1849.
Me Nikolai Ensimäinen jne.
Tarjoomme Teille, rakastetut alamaisemme Evangelisestä Lutheruksen seurakunnasta Suomen Isoruhtinanmaassa, erinomaisen lemmemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
Alkaissamme kohtatulevalle uudelle vuodelle säätää niitä juhlallisia Rukouspäiviä, jotka, vanhan kristillisen tavan jälkeen, Teidän tykönänne joka vuonna vietetään, seuraamme siinä Meidän sydämemme nöyryyttä ja kunnioitusta kohden Jumalaa ja Hänen pyhää oppiansa, ja jätämme Teillen uudistetun merkin yksivakaisesta huolenpidostamme Teidän totisesta ja korkeimmasta hyvästänne.
Kullenkin ihmiselle, joka peräänajattelee millä korkeella ja ankaralla aivotuksella hänen kuolematon sielunsa luotiin, on tarpeellinen, että hän ei ainoasti pidä vaaria nykyisestä silmänräpäyksestä, vaan myöskin harjoittaa itseänsä takaisin katsomaan elettyin aikain päälle ja silmäilemään sitä maalia, joka tämän katoovaisen elon perästä on hänelle määrätty, oppiaksensa sen kautta oikein ymmärtämään nykyisen tilaisuutensa, ja hankkimaan viisautta tulevain päiväin käyttämiseen. Herra on tosin se, joka "muuttaa ajat ja hetket" ja hallitsee kaikki tutkimattoman neuvonsa jälkeen; mutta hän on antanut ajan ihmisen käteen, jonka tähden ihmisenki velvollisuus vaatii, ottamaan vaaria siitä ja käyttämään itseänsä ajan mukaan, taitaaksensa kerran tilintekopäivänä sen oikiasta käyttämisestä edesvastata.
Sillä muotoa katsellen ajan vaiheita, ette taida olla havaitsemata, että nykyinen aika, Teidän tyköönne levinneen valistuksen, majoissanne valtaavan tyvenen ja menestyksen suhteen ja sen edustumisen ja varallisuuden vuoksi, joka kruunaa ahkeran uutteruutta ja toimeliaisuutta, on kieltämättömästi etuisampi, kuin Suomen vanhat ajat. Jos Teidän viljelyksenne nyt loppuvalla vuodella eivät ole kaikin paikoin tarinneet runsasta siunausta; ovat Teillä kuitenkin moninaiset syyt nykyiselläkin ajalla tunnustaa taivaallisen Isän suurta armoa, ja Hänen hyvyyttänsä vastaavan kristillisen vaelluksen kautta osottaa Teidän kiitollisuutenne.
Mutta vanhoja ja nykyisiä aikoja näin verrattaissa, älkää ajatelko ainoasti niiden sekä hengellisten että ruumiillisten etujen päälle, joita Te runsaammasti kuin esivanhempanne saatte nauttia; vaan tutkikaa ynnä ja ennemmin, jos saman verran olette heitä etuisammat totisessa uskossa Vapahtajan Jesuksen Cristuksen päälle, vilpittömässä Jumalan pelvossa, kristillisessä siveydessä ja puhtaissa tavoissa. Niin tosi kuin se on, että "hurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä", niin vastaansanomaton on myös että ulkosivistys ei koskaan peitä eikä vähennä niitä koko kansakunnan menestystä turmelevia seurauksia, jotka vahvan vilpittömyyden puutos ja kylmäkiskoisuus vastoin Jumalan opin pyhiä käskyjä vaikuttaa.
...