Keisarillisen Majesteetin
Plakaatti
neljästä yhteisestä Juhla-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä, jotka koko Suomen Isoruhtinanmaassa ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1851.
Annettu Helsinginkaupungissa 9 p. Joulukuuta 1850.
Me Nikolai Ensimäinen jne.
Tarjoomme Teille, rakkaat, uskolliset Alamaisemme evangelisestä Lutheruksen seurakunnasta Suomen Isoruhtinanmaassa, erinomaisen lemmemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan kaikkivaltiaan kanssa.
Moninaisten velvollisuuksien seassa, jotka Hallituksella ovat, ei ole yhtään suurempaa, kuin kehoittaa rakkaita alamaisia kantamaan hartailla rukouksilla Herralle sydämmensä uhrin ja yksimielisesti ylistämään Häntä, Kaikkein korkeinta. Kukin kristitty on tosin velkapää herkeemätä´ harjoittamaan itseänsä suurempaan täydellisyyteen kaikissa hyvissä lahjoissa ja kaikessa hengellisessä kasvannossa, mutta hän tuntee kuitenkin aina, että ihminen itsestänsä, ilman laupiaan Jumalan rakasta suojelusta ja apua, ei voi mitään, eikä taida mitään ottaa, ellei sitä hänelle anneta ylhäältä; sillä "Jumala vaikuttaa ihmisessä sekä tahdon että toimituksen, hänen hyvän suosionsa jälkeen". Sentähden niin kuin peltomies auralla aukimurtaa ketonsa ja ahkeruudella ja toimella ruokkoo maan, ennen kuin hän taitaa odottaa, että häneltä kylvettävä siemen antaa runsaan kasvun; niin pitää myös kristityn, luottamatah omaan hurskauteensa, hartaasti rukoellen, valmistaman sydämmensä vastaanottamaan vaikutukset jumalisuuden pyhistä opetuksista, että Jumalan armo mahtaisi siinä siaa saada, ja vilpittömällä nöyryydellä, ja uskalluksella taivaalliseen Isään, kiitollisesti tunnustaman, että "ei se mitään ole, joka istuttaa eikä se joka kastaa, vaan Jumala, joka kasvun antaa".
Tällä syvällä tunnolla omasta puuttuvaisuudestansa ja Herran suuresta, äärettömästä armosta, joka "on joka huomenna uusi ja suuri ylitse taivasten", asettaa itsensä totinen Kristuksen tunnustaja kaikissa toimituksissansa kaikkitietävän Jumalan kasvojen eteen, rukoellen häneltä siunausta korkeudesta määrätylle elämänsä juoksulle: ja jos Te, Suomen asukkaat, jokainen säädyssänne ja elämänne ladulla ahkerasti ja vilpittömästi täytätte kutsumuksenne, niin taidatte ilahuttavalla mielisuosiolla nähdä, että Teidän isäinmaa on aina enemmin ja enemmin nauttiva sekä hengellisen hyödyn, että ruumiillisen varallisuuden hedelmiä.
---
Antaissamme Teille, rakastetut Alamaisemme, tulevanakin vuonna 1851, tilaisuuden, näitä totuuksia tutkien, yksimielisesti ylistää Jumalaa ja Häneltä rukoilla siunausta yhteisille toimituksillenne, olemma Me tämän kautta tahtoneet säätää ja asettaa neljä yhteistä Juhla-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivää, kaikissa evangelisissä Lutheruksen seurakunnissa Suomen Isoruhtinanmaassa juhlallisesti pidettäviksi ja vietettäviksi Sunnuntaina 23 p. Maaliskuuta, 27 p. Huhtikuuta, 20 p. Heinäkuuta ja 12 p. Lokakuuta u. l. j.
Me käskemme ja velvoitamme siis tämän kautta Teitä kaikkia uskollisia Alamaisiamme evangelisesta Lutheruksen uskontunnustuksesta Suomen Isoruhtinanmaassa, ketään eroittamata, mistä säädystä ja arvosta hän olla mahtaa, että Te näinä edellämainittuina juhlallisina Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivinä, poisluopuen kaikista maailmallisista askareista ja jumalisen valmistuksen jälkeen, aikaisesti ja yksimielisesti astutte ylös Herran huoneeseen, siellä rukouksiin ja kiitosveisuin yhdistetyt, tutkitte Jumalan pyhästä sanasta tilaisuutta varten valittuja tekstejä ja niitä opetuksia, jotka niiden johdatuksesta Teillen edespannaan. Ja että Meidän hyväaikeinen, jumalinen käskymme sitä lujemmin kuuliaisuudella vaariinotettakoon, olemma Me tahtoneet käskeä kaikkia asianomaisia sitä säädyllisesti ja oikiaan aikaan julistamaan niinmyös tarkkaan ja yksivakaisesti peräänkatsomaan, ettei se keltään, jo tätä ennen säätyn edesvastauksen haastolla, laiminlyötäkö ja rikottako. Jonka jälkeen Teidän kaikkien yhteisesti ja jokaisen erittäin, tulee itsenne kuuliaisesti ojentaa. Ja Me annamme Teidät kaikki ja kunkin, Jumalan kaikkivaltiaan haltuun, Armollisesti.
Helsinginkaupungissa 9 p. Joulukuuta 1850.