Jyväskylä 28.1.1851
Pihtiputaan pappilassa näin kesällä 16-vuotiaan suomalaisen tytön, joka kärsi saarnataudista. Pastori Tavaststjerna, seudun ennakkoluuloton ja humaani pappi, oli opettamalla uskontoa, josta tyttö oli ollut hyvin tietämätön, ja rauhoittavalla keskustelulla koettanut estää hänen kohtauksensa mutta tuloksetta.
Sain tilaisuuden tutkia häntä. Hän valitti matalalla äänellä kipuja pallean seuduilla, erityisesti painettaessa sitä; kuukautiset olivat säännölliset, ruumiinmuodot pyylevät, mutta katse oli arka ja hiukan epäluuloinen. Tuskin hän oli poistunut huoneesta, kun minulle ja pastorille ilmoitettiin, että hänen tavallinen kohtauksensa lähestyi. Hän makasi silloin sängyssä, hänellä oli kouristuksenomaisia liikkeitä, silmät kiinni, ja hän valitti hiljaa puhumatta tai vastaamatta.
Pulssi kiivas. Tämä tila kesti noin 1/2 tuntia, minkä jälkeen saarna alkoi. Se oli eräänlainen uskonnollinen puhe, joka pidettiin korkealla, selvällä, melodisella, hiukan alakuloisella äänellä; se jatkui keskeytyksettä ja jokseenkin yhtenäisesti. Ensimmäinen otaksumani oli, että kaikki oli hänen puoleltaan petosta. Varmistuakseni siitä avasin saarnan aikana hänen silmäluomensa: silmät tuijottivat ylöspäin liikkumattomina.
Pidin silmäluomia avoinna melkoisen ajan sen häiritsemättä hänen saarnaansa lainkaan. Pulssi oli rauhallisempi. Taivutin ja ojentelin hänen käsiään ja jalkojaan, nipistin niitä, pistin neulalla jokseenkin syvälle jalkaan ja käteen: puhe jatkui kuten ennen. Hän makasi rauhallisesti, ilman nykiviä kouristuksia, vain jatkuvassa kouristuksessa. Siten hän käyttäytyi noin tunnin. Aivan kuin leikaten, keskellä ajatusta puhe äkkiä lakkasi, ja hän alkoi valittaa, vääntelehtiä ja voihkia, hänen kasvoistaan kuvastui tuska, silmät olivat suljetut, pulssi kiivas.
Palattuaan tajuihinsa hän oli erittäin väsynyt ja tunsi kipuja ruumiissaan koko seuraavan päivän. Epäilykseni petoksesta oli nyt poispyyhitty. Pastori mainitsi jopa heittäneensä jonkin kohtauksen aikana aivan kylmää vettä tytön päälle tämän edes keskeyttämättä puhettaan. Määräsin hänet käyttämään kylmää vettä sisäisesti ja ulkoisesti, suosittelin ruumiillista työtä, lempeää kohtelua, mutta en tunne hoidon vaikutusta.
Lääkintähallitus I Kanslia Eba 25 Lääkärien ja apteekkarien vuosikertomukset 1850. Piirilääkäri W. S. Schildtin raportti.
Kansallisarkisto. (Painettu suom. Suomen historian dokumentteja 2)