Keisarillisen Majesteetin
Armollinen
Asetus
laillisesta suojeluksesta ja kuinka suojeluksettomia persoonia menetettämän pitää.
Annettu Helsinginkaupungissa 14 p. Tammikuuta 1852.
Me Nikolai Ensimäinen jne.
Teemme tiettäväksi: että Me, siitä Meille tehdyn alamaisen osotuksen vuoksi, olemme Armossa hyväksi nähneet, laillisesta suojeluksesta ja siitä menetyksestä, joka kohden suojelukseta olevia persoonia Suomen Isoruhtinanmaassa on vaariinotettava, säätää ja asettaa niinkuin seuraa:
1 §. Kaikki ne Suomen asukkaista, jotka eivät ole kruunun taikka muussa yhteisessä palveluksessa, eivätkä harjoita vapaita konsteja eli opinharjoituksia, taikka omantakeista kaupantekoa, fabriikin liikuntoa, hantverkkia, merenkulkua, maanviljelystä, vuorenviljelystä, eli muuta sellaista elinkeinoa, taikka myös muutoin, säätynsä ja varainsa, sisääntuloinsa eli tavaransa suhteen, ole tilallisina ja itsevarallisina pidettävät, olkoot kuudentoistakymmentä vuoden i´ästä velvolliset hankkimaan itsellensä laillista suojelusta, ja sen saamista varten, - elleivät, jostakin toisessa §:sa sanotusta syystä, ole siitä vapaat taikka, 3:tta ja 4:ttä §:ia myöten, erittäin olisi siitä vapautetut, - menemään sellaisehen tilallisen persoonan palvelukseen, kuin Palkkaväensääntö ja Kaupaston-, Fabriikin- ja Hantverkin reglementit säätävät. Kuitenkin, missä joku muutoin vissille paikalle maalla on asettunut maanhaltian ele hallitsian suostumuksella ja isännyyden alaisena ja tämän vastatessa häneltä maksettavain kruununrahain ja muiden yhteisten ulostekoin edestä, on siellä itsensä työhön velvottanut ja itseänsä kunniallisesti elättää, ja niinmuodoin tilan hallitsian tarvista varten on siellä asianomaisesti henkilukuun kirjoitettu, - olkoon se myöskin lailliseksi suojelukseksi katsottava, jos hän siinä järjesteessä, kuin 3:mas ja 4:jäs § säätää, siihenon luvan saanut; ja pitää siis sellainen persoona, niin kauan kuin sanotut ehdot oikein vaariinotetaan, oleman vapaa sanotusta yhteisestä velkaisuudesta mitä oikian vuosipalveluksen ottamiseen tulee.