Keisarillisen Majesteetin
PLAKAATTI
neljästä yhteisestä Juhla-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä, jotka Suomen Isoruhtinanmaassa ylensä ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1854.
Annettu Helsinginkaupungissa 21 p. Marraskuuta 1853.
Me Nikolai Ensimäinen jne.
Tarjoomme Teille, rakastetut, uskolliset Alamaisemme evangelisesta Lutheruksen seurakunnasta Suomen Isoruhtinanmaassa, erinomaisen lemmemme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme Jumalan Kaikkivaltiaan kanssa.
Autuas on se kansa, jonka Herra on Jumala: se kansa, jonka Hän itsellensä on perinnöksi valinnut, todistaa se Jumalan teiden kanssa hyvin tuttu kuningas ja psalmista David. Ja tämä autuus on Teille tapahtunut, rakastetut Alamaiset, koska Herra on Teidät valinnut Kristuksessa ja Pyhän Henkensä kautta kutsunut Teitä sen lunastuksen osallisuuteen, joka Hänessä, maailman Vapahtajassa, tapahtunut on. Hän tahtoo olla Teidän Jumalanne ja Teidän pitää olla Hänen kansansa; sentähden on Hän ottanut asuntonsa Teidän seassanne ja pyhälle vuorellensa Sionille säätänyt nimensä muiston, jossa Hän tahtoo tulla Teidän tykönne, ja siunata Teitä. Mutta se on myös Hänen tahtonsa, että Teidän pitää tulla Hänen tykönsä ja sydämestä "etsimän, jo Te Hänen taitaisitte tuta ja löytää." Hän on Pyhä ja Vanhurskas; sentähden pitää Teidän pelkäämän Hänen nimeänsä, niin ett´ette Hänen käskyjänsä riko: Hän on Armollinen ja Laupias ja antaa synnit anteeksi; sentähden pitää Teidän sydämen hartaalla uskalluksella pakeneman Hänen tykönsä, että Te mahdatte autettaa "otollisella ajalla ja autuuden päivänä."
Katsahtaissanne takaisin kohta kuluneen vuoden päälle, kuinka monta syytä eikö Teillä ole, rakastetut Alamaiset, että nöyrästi tunnustain oman mahdottomuutenne, ylistää Jumalan hyvyyden, kärsiväisyyden ja pitkämielisyyden rikkautta! Hänen kaikkivaltiutensa kaitseva käsi on ollut ojennettu päällenne, niin että levossa olette saaneet nauttia rauhan siunattuja hedelmiä, ynnä Hänen rakkautensa lähettäissä Teille yksivakaisia muistutuksia, että kuitenkin ette unhoittais Häntä, jolta kaikki hyvä ja täydellinen lahja tulee. "Hän, joka kääntää pilvet kuhunka hän tahtoo", pidätti kauan satehen Teidän asuinpaikoistanne, niin että maan touvot ja kasvut lakastuivat kesäauringon kuumuudessa, ja eläimet huokasivat kuivettuneilla laitumilla. Te näitte "taivaan olevan niinkuin raudan ja maan niinkuin vasken": kuitenkin ei Hän tahtonut rangaista maata vihassansa, ja kostaa syntisiä niinkuin olivat ansainneet. Hän lähetti jällensä hedelmällisen ajan taivahasta, että Te mahdatte huomata että Hän on se, joka kasvun antaa; että Teidän pitää oppiman kiitollisuudella vastaanottamaan, kohtuudella nauttimaan, ja kristillisellä viisaudella ja uskollisuudella hallitsemaan niitä lahjoja, jotka hän Teillen lainaa. Muistuttaaksensa Teitä elämän yksivakaisuudesta ja varoittaaksensa Teitä, kuinka tarpeellinen on että kallis armon aika ei hukkaan menetetä, on Herra antanut kuoleman enkelin, tänä vuonna tavallista ememmän, kohtailla Teidän kaupungeitanne ja kyläkuntianne. Monta uhria, jokaisesta säädystä ja ijästä, on kuolettava kulkutauti poistemmannut, ja monta majaa on täytetty surulla ja valituksella katkerasti kaivattuin kuolemasta. Mutta tästä kyynelten kylvöstä tahtoo se pitkämielinen Herra odottaa sydämmellisen parannus-surun ja hengellisen siunauksen eloa. Niin on Hänen Isällinen sydämmen laatu: että jota hän rakastaa, sitä Hän myös rankaisee.
...