Keisarillisen Majesteetin
Armollinen
Julistus,
Sodasta Turkinvaltakunnan kanssa.
Annettu Tsarskoje-Selossa 20 p. Lokakuuta 1853.
Me Nikolai Ensimäinen jne.
Teemme kaikille tiettäväksi: Armollisen Julistuksen kautta, 14:neltä päivältä Heinäkuuta, tänä vuonna, olemme rakastetuille uskollisille alamaisillemme ilmoittaneet ne syyt, jotka ovat saattaneet Meitä Turkinmaan Hallitukselta vaatimaan varmaa tulevan ajan vakuutusta kirkon pyhille oikeuksille.
Samalla muotoo olemme tietää antaneet, kuinka kaikki Meidän ahkeroitsemisemme, ystävällisillä eteenosotuksilla saattaaksemme Turkinriikin Hallitusta oikeuden tuntoon ja tehtyjä liittoja vilpittömästi vaariinottamaan, ovat jääneet mitättömiksi; jonka tähden myös olemme löytäneet välttämättömästi tarpeelliseksi antaa sotajoukkojemme kulkea Donaun ruhtinakuntiin. Mutta tätä toimittaissamme, oli Meillä vielä toivo että Turkinvaltakunnan Hallitus astaitsisi harhailuksensa ja päättäisi täyttää kohtuulliset vaatimuksemme.
Meidän toivomme ei ole käynyt täytäntöön.
Turhaan ovat Euroopan suuremmat valtakunnatkin ahkeroinneet osotuksillansa taittaa Turkin Hallituksen uppiniskaista vastustelemusta. Euroopan rauhaarakastavalle ahkeroimiselle: Meidän pitkämielisyydellemme on Turkinmaan Hallitus vastannut sodanjulistuksella ja kuulutuksella (proklamationilla), täynnä vääriä soimauksia vastoin Venäjän Valtakuntaa. Viimein, vastaanotettuansa kaikkein maiden kapinannostajat sotajoukkoinsa riviin, on Turkinmaan Hallitus nyt jo Donaun tykönä alkanut sotatappelut.
Venäjänmaa on vaadittu kamppaukseen. Sillä ei ole muuta ehtoa, kuin että, Jumalaan uskaltain, vedota sota-asetten valtaan, pakottaaksensa Turkinmaan Hallitusta liittojen täyttämiseen ja palkitsemaan ne vihoitukset, joilla se on vastannut Meidän kohtuullisimpiin vaatimuksiimme ja Meidän säännölliseen huolenpidäntöön Oikiaoppisen Uskon suojelemisesta Itäisellä maalla, johon Uskoon Venäjänkin kansa itsensä tunnustaa.
Me olemme vahvasti vakuutetut, että uskolliset alamaisemme Meidän kanssamme ylöslähettävät lämpimiä esirukoiksia Kaikkivaltiaan tykö, että Hänen Kätensä siunaisi sitä miekkaa, mikä Meiltä on vedetty pyhän ja hurskaan asian tähden, joka Meidän hurskaissa Esivanhemmissamme aina on löytänyt kiivaita puollustajoita. "Sinuun, Herra! Me uskallamme, älä anna Meidän ikänänsä häpiään tulla."