Keisarillisen Majesteetin
Plakaatti
neljästä yhteisestä Juhla-, Kiitos-, Paasto-, Parannus- ja Rukouspäivästä, jotka Suomen Isoruhtinanmaassa ylensä ovat juhlallisesti pidettävät ja vietettävät tulevana vuonna 1855.
Annettu Helsinginkaupungissa 27 p. Marraskuuta 1854.
Me Nikolai Ensimäinen jne.
Tarjoomme Teille, rakkaat, uskolliset alamaisemme, evangelisesta Lutheruksen seurakunnasta Suomen Isoruhtinanmaassa, erinomaisen lemmemme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan kaikkivaltiaan kanssa.
Uhkaava ja huotettava ajanvaihet on kohta loppuvan vuoden kanssa tullut Teille, rakastetut alamaiset. Teidän maanne, muinoisina aikoina niin useasti kohdattu sodan turmioilta, oli, Kaikkivaltiaan kaitsevan käden alla, liki puolen sataa vuotta alinomaa nauttinut rauhan siunauksia, kuin, viimeiskesän alussa, varomattomat vaarat siihen äkkiä syöksyivät. Viholliset Teidän ja koko valtakunnan rauhallisuudelle ovat ympäripiirittäneet Suomeenmaan rannat, sulkeneet siltä kauppanyhteydet muiden maakuntain kanssa ja niinmuodoin pyynneet poisriistää Teiltä välttämättömäin tarvestenne hankkimuskeinot ja välikappaleet. He ovat poisottaneet monelta ihmiseltä hänen omaisuutensa, tulipalolla hätyyttäneet suojelemattomia kaupunkeja, ja saattaneet näiden asukkaille tuntuvia vahinkoja. Sodan liekki on viskattu maanne piiriä vasten, ja sen turmiot uhkaavat yhteistä varallisuutta, joka, onnellisessa rauhan tyvenessä on hyötynyt Suomen kansan sille niin rakkaalla isäinmaalla.
Mutta sitä kansaa, joka, uskaltava Jumalan Pyhään Sanaan ja tarkasti vaaria pitävä sen kalliista totuuksista, on oppinut kaikissa elämän vaiheissa panemaan toivonsa Herran, isäinsä Jumalan päälle, ei taida mikään vaara peljästyttää, mitkään vastoinkäymiset alaslyödä. Me olemme siitä vakuutetut, että Suomenmaan asujamet, niissäkin tapauksissa, jotka kokoovat uhkaavia pilviä heidän päänsä päälle, tunteevat Hänen viisaan edeskatsomuksensa, joka johdattaa kansakuntain niin kuin erikoisihmisenkin vaiheita. Kiitolliset sen armon edestä, josta he aina ovat nauttineet lukemattomia osoituksia, ovat he nöyrästi kumartuvaiset sen kurittavan käden alla, tietäen että he monella rikoksella Jumalan pyhää lakia vastaan ovat ansainneet tämän ja paljoa enemmän Vanhurskaan rangaistuksesta, mutta siinä sivussa, että kuritus on päällepantu rakastavalta Isältä, joka ei tahdo lastensa häviötä, vaan heidän parannustansa.
Tällä yht´aikaa nöyrällä ja turvallisella mielenlaadulla katsokaa takaisin, rakastetut alamaiset,sen vuoden päälle, joka on kulunut, ja kohdatkaa tulevia, vielä tuntemattomia ajanvaiheita. Muistakaa, ajatellessanne sen onnettomuuden päälle, joka on kohdannut ja vieläkin saattaa kohdata Teitä, että se on Herra, Teidän Jumalanne, joka Teitä etsii, niin kuin Hän muinoin välistä hyvyydellänsä, välistä yksivakaisella kurituksella etsei hänen erinomaista kansansa, Israelia. Hänen pyhän läsnäolonsa tunnossa tutkikaa sydämmiänne ja nöyryyttäkää itsenne Hänen voimallisen kätensä alla. Kääntäkää itsenne Herran tygö, niin ei hän käännä kasvojansa pois teistä. Älkää unhottako että kaikki ihmisellisen viheliäisyyden juuri on synnissä, ja synnin juuri on ihmisen sydämmessä; jos pahuus pitää taitaman poistettaa ja voitettaa, niin pitää sydämmen uudestasyntyminen ja parannus edellä tapahtuman. Pankaa pois itsestänne kaikki synti ja vääryys, sillä synti on kansan häviö, ja vaeltakaa noudattain ja kunnioittain Kristuksen Evangeliumia. Niin kuin Jumalan ulosvalitut, uskossa rakkaat lapset, lähestykää Taivaallista Isää rukouksen hengessä, ilman ulkokultaisuutta: ja Hän joka on luvannut sanoin: avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua, Hän ei ole sulkeva korviansa kansansa huudolta. Turvatkaa ainoasti Häneen, ja vahvistakaa itseänne Hänen lohduttavalla lausunnollansa: "Älä pelkää, sinä maa, vaan iloitse ja riemuitse; sillä Herra taitaa myös suuria töitä tehdä."
Rakastetut alamaiset! Te tarvitsette jokapäivä Herran armoa ja apua; siis pitää Teidän myös jokapäivä etsimän Jumalatanne sydämmen parannuksessa ja uskossa, rukouksella, avuksihuutamisella ja kiitoksella. Ollessanne saman hengellisen valtakunnan kanssaporvarit, saman synnyntömaan lapset, on Teillä myös siinä sivussa monta yhteistä toivotusta kannettavana Kaikkivaltiaan eteen Hänen Pyhyydessänsä, erinomaisesti nyt, kuin isäinmaa on vaarassa ja sodan uhkaavaiset myrskyt häiritsevät Teidän asumapaikkainne rauhan. Kokoontukaa siis usein ja yksimielisesti Herran huoneisiin ja ylöslähettäkää juhlallisessa hartaudessa yhdistettyjä rukouksia Ijankaikkisen Armahtajan istumen tygö. Me tahdomme tähän yksivakaisesti kehoittaa Teitä, koska Me, nyt tämän avonaisen Plakaattimme kautta, tulevaksi vuodeksi 1855, säädämme neljä yhteistä, juhlallista, Kiitos-, Paasto-, Parannus- ja Rukouspäivää, koko Suomen Isoruhtinanmaassa juhlallisesti pidettäväksi ja vietettäväksi Sunnuntaina, 11:nä p. Maaliskuuta, 15:nä p. Huhtikuuta, 8:na p. Heinäkuuta ja 14:nä p. Lokakuuta.