Keisarillisen Majesteetin
PLAKAATTI
Yhteisestä Valituspäivästä, joka Korkeasti autuaan, Hänen Majesteettinsä, Keisari Nikolai 1:sen, koko Venäjän Keisarin ja Itsevaltiaan, Suomen Isoruhtinaan etc. etc. etc. kuolemasta on juhlallisesti pidettävä ja vietettävä Suomen Isoruhtinanmaassa.
Annettu Helsinginkaupungissa 22 p. Maaliskuuta 1855.
Me Aleksander Toinen jne.
Tarjoomme teille, rakkaat, uskolliset alamaisemme evangelisesta Lutheruksen seurakunnasta, jotka asutte Suomen Isoruhtinanmaassa, erinomaisen lemmemme, armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme, Jumalan kaikkivaltiaan kanssa.
Elämän ja kuoleman Herra on käsittämättömän viisautensa neuvon jälkeen, ajallisen kuoleman kautta tästä maallisesta elämästä poiskutsunut Teidän Isoruhtinanne ja Herranne, Hänen Majesteettinsa, sen muistossa ylistettävimmän Keisar Nikolai Ensimäisen. Ollen vakuutetut, että Meidän uskolliset Suomalaiset alamaisemme Meidän kanssamme jakaavat sitä syvää haikeutta tästä meidän yhteisestä vahingostamme, olemma Me tahtoneet kehoittaa heitä yksimielisesti Herran huoneessa edeskantamaan surunsa Hänen eteensä, joka lyö, mutta myöskin parantaa, ja joka pyhässä Sanassansa on antanut ihmiskunnalle kaikissa elämän vaiheissa runsaimman lohdutuslähteen. Kansa, joka tältä pyhältä sanalta on antanut itsensä opettaa tuntemaan kristillisen velvollisuutensa uskollisuuteen kohden Jumalalta säättyä Esivaltaansa, ja jonka rakkaus ja nöyryys kohden Hallitsiaansa on pyhitetty ja puhdistettu kristillisyyden hengeltä, ei taida muuta kuin, kiitollisella muistolla niistä monista ja suurista ruhtinallisen hyvyyden ja lempeyden osoituksista, joita se aina on saanut vastaanottaa, haikeasti itkeä tämän hyväntekiänsä aikaista poismenemistä.
...
Hän on mennyt lepoon, tämä Hurskas Ruhtinas, joka niin lämpimästi ahkeroitsi ja niin väsymättömästi vaikutti alamaistensa totista hyvää. Hän, joka voimallisella tahdollansa ylläpiti tyvenen hänen omissa laajoissa maakunnissansa ja ynnä vahvasti auttoi yhteisen maailmanrauhan voimassapitämistä, sai elämänsä lopulla kohdata sen mielikarvauden, että hän näki tämän rauhan rikottavan, ja Valtakuntansa uhkailtavan monelta kadehtivalta viholliselta. Järkähtämättömällä uskalluksella Jumalan päälle, jonka pyhän tuomion alle hän antoi vilpittömän asiansa, sääti hän valtakuntansa suojelemisen eikä siinä sivussa laiminlyönyt että vastoin vihollisten päällenkarkausta, varustaa aina niin korkeessa arvossa pidettyä Isoruhtinanmaatansa.
Me annamme Teidät yhteisesti ja itsekunkin erittäin Jumalan Kaikkivaltiaan haltuun Armollisesti. Helsinginkaupungissa 22 p. Maaliskuuta 1855.
Keisarillisen Majesteetin Korkeassa Nimessä, Hänen Suomeen asetettu Senaattinsa.