Hyvät Herrat ja Suomen Miehet!
Täsä Hänen Kejsarillisen Majestetinsä korkiasti Armollisimmasa Asettamisesa Te tunnette yhden suuresti hyvintahtoisen ja lembiän Ruhtinan, joka nyt andaa Teille wahvimman tunnusmerkin Hänen hyvästä mielisuosiostansa, koska Hän Teille Hallitziaxi on valinnut ja säättänyt sen, kuin, itze Suomalainen, on Teidän seasanne syndynyt ja ylöskasvanut, ja joka myös aikaa ennen tätä, on osoittanut Teille ne lembiämmät tunnusmerkit rakkaudestansa Isänmaata ja hänen Kansaveljeins parasta kohtaan.
Armon ja Oikeuden ovi on nyt Teille avettu, väärinkäytösten mutkat tukitut. Wiattomuuden huudot ej enää tupehduteta, ja sorretuilla on nyt, likenbää kuin ennen, yxi vaka palkindo odotettava.
Usiammat hyvinteot ovat jo ulosjaetut, palkitzemiset niille Sodan kautta vahingoitetuille myödenannetut. Arrenderaminen niiden personain Boställeistä, jotka palvelevat Ruotzin Sota-Lippun alla, on Armosa estetty, jotka vaimoinsa ja vähäin lasteinsa hyödytyxexi; enin osa fangituista Yli- ja Ala-Uppsereistä ja heidän vertaisistans niin myös Suomalaisista Ruotsi-Soldateistä on jo saanut, ja saa vielä edespäin, niin pian kuin mahdollinen on, luvan palata takaisin heidän vaimoinsa, sukulaistensa ja ystäväinsä helmoihin; Helsingforssin Kaupungi, joka onnettomasta tulipalosta on vahingoa kärsinyt, on tullut avulla huvitetuxi, ja myös se kiitettävä Asetus, jonga Hänen Kejsarillinen Majästetinsä Korkia Äiti, Se Suurivaldias Kejsarinna Maria on andanut Teille julistaa siitä Sändöstä, josa Teidän Tyttärenne, kaikkista Säädyistä, ylöskasvatetan, on Teille se vissembi tunnusmerki Teidän nykyisen tilan onnesta yli sen endisen.
Kauvan on Suomen-Maa ollut yxi riidan ja kunnian- ahneuden aine. Turvattomuus ja pelko yhden heikon Hallitus-Wallan alla on tupehuttanut monen viriän Maanviljeljän toimen, on estänyt usiamman kuin yhden niistä asianhaaroista, jotka maan paremmaxi ylösauttamisexi olisit mahdolliset olleet, on johdattanut Maakunnan heikkoon tilaan ja pojes poistanut elatuskeinoista heidän luonnollisen enäändymisen.
Tainkaltainen tila, tämä turvattomuus on nyt lakannut, ja Jumalan edeskatzomus on vihdoin, meidän onnexemme niin päättynyt, että Suomen-Maan tulevainen vakuus ja menestys nyt taitaa valmistetuxi ja oikiaan järjestyxeen asetetuxi tulla, yhden Woimallisen ja ylitze määrän Armollisen ja oikeutta rakastavaisen Ruhtinan suojelluxen alla, joka Hänen hyvästä mielisuosiostansa ja huolenpidostansa Suomen-Maan parhaxi jo on osottanut niin selkeitä kuin suuria tunnusmerkiä.
Tehkät niin, että Te tätä odotettava onnellista tilaa ansaitzisitte, sillä kuuliaisuudella, uskollisuudella ja nöyrällä alamaisuudella, kuin Te Hänelle velkapäät olette.
Andakat Jumalalle, sille Kaikkein Korkiammalle, Teidän Kiitosuhrinne, ja Kejsarille mitä Hänelle tulee. Harjoittakat rauhallisesti Teidän elatuskeinojanne ja älkät sallitko Teitänne vieteldä niidä, jotka pyytävät sitä yhteistä rauhallisuutta rikkoa, ja siinä sivusa Teitä turmelluxeen uhrata, niinkuin usioisa paikoisa jo, valitettavasti tapahtunut on, Teidän omain erhetystenne kautta. Jotakin pahaa on yxi alinomainen seura sodantilasta, eikä ole ennen vältettävä, kuin kaikki asiat rauhallisuudesa tulevat hyvään järjestyxkseen saatetuxi; vaan kaikkea tainkaltaista on meidän yhteinen velvollisuus, että meidän Armollisen Herramme ja Kejsarimme palveluxesa kärsivällisesti ulosseisoa, vakuutetut siitä, että Hän, ajallansa, avun ja palkinnon tuottaa.
Joka näistä velvollisella kuuliaisuudella vaarin ottaa, hänen pitää myös vahvimman turvan minusa löytämän, jälken sen minulle uskotun vallan voiman Teidän parastanne valmistamaan; joka kaikki tämän kautta yhteisexi jälkenelämisexi tulee.
23.12.1808