Elokuun 11. päivänä 1855 (lauantai)
Se, mitä osaksi on odotettu, osaksi ei otaksuttu, on nyt tapahtunut. Kahden vuoden ajan on odotettu pommitusta, mutta äskettäin arveltiin, ettei sitä tapahtuisi enää tänä vuonna. Kuitenkin me olemme nyt eläneet Helsingissä kaksi kauheaa ja tavallaan mielenkiintoista päivää. 46 tunnin ajan, nimittäin kello 8:sta torstaiaamuna elokuun 9 päivänä kello 6:een aamulla tänään lauantaina, on Viapori ollut taukoamattoman ja ankaran pommituksen kohteena; suunnilleen neljä pommia minuutissa, siis yhteensä 11.000 - 12.000 pommia on ammuttu Viaporiin sekä lisäksi joukko ns. Congreven raketteja. Joukko aivan pieniä tykkiveneitä asettui niiden pienten karien ympärille, joita erinimisiä meri tähtitornista etelään on täynnä, noin 3 virstan päähän Viaporista, ja ampui sieltä pomminsa hyvin tarkasti. Osa pommeista meni kuitenkin paljon pitemmälle, aina 4- 5 virstan päähän, ohi Viaporin Kasavuorelle tähtitornin viereen ja Eteläsatamaan. Viimeksimainitulla paikalla räjähti ilmassa pommi, jonka sirpaleet lensivät aina Seurahuoneelle asti. Näin tähtitornin alapuolella räjähtävän pommin, jonka sirpaleet lensivät mäenharjan yli kohti makasiineja; ihmiset, jotka katselivat tykkitulitusta, alkoivat juosta alas. Se oli luultavasti suunnattu Harakan patteria vastaan. Robertinkadulle ja Kolmiotorin eteläpuolella oleviin taloihin sanotaan myös lentäneen joko pommeja tai pomminsirpaleita, jotka kuitenkaan eivät ole saaneet aikaan erityistä vahinkoa. Mutta Kaivopuistossa ovat monet pommit aiheuttaneet hävitystä. Laskin maassa yhdeksän kuoppaa, jotka pommit olivat tehneet, osaksi suurella ajotiellä ja itse kylpylän edessä, osaksi nurmikoilla, osaksi patterin alapuolella tekolammikon reunalla, osaksi metsässä puiston länsipuolella. Otin sieltä myös pomminsirpaleen, joka näyttää lähteneen läpimitaltaan 8 tuuman pommista. Pommeja on lentänyt kylpylän katon läpi, naisten uimalaan ja Ullnerin huvilaan ja sirpaleita on lentänyt lähistöön; ikkunoita on särkynyt monin paikoin, esimerkiksi herrojen uimalassa.
Mutta Viaporissa oli hävitys kauhea. Jo ensimmäinen ammuttu pommi osui ja sytytti jonkin rakennuksen. Klo 10 ensimmäisenä päivänä lensi ilmaan eräs ruutikellari, mitä minä katselin, klo 12 samana päivänä toinen ja pian sen jälkeen useita pommikellareita aiheuttaen kuin kivääritulesta lähtevän hirvittävän paukkeen. Monet sadat (ehkä tuhannet) venäläiset pommit räjähtivät silloin yhdellä kerralla, synnyttivät suunnattoman pilven ja peittivät koko linnoituksen kammottavaan takkirautasateeseen; seurauksen, jota minä en kuitenkaan nähnyt, silminnäkijät kuvaavat tavattoman järkyttävänä. Epäilemättä on monien ihmisten täytynyt menettää henkensä. Jo ensimmäisen päivän aamuna syttyi Viaporissa tulipalo, ja se uusiutui aika ajoin eri paikoissa; palo oli ajoittain heikentynyt, ajoittain hyvin voimakas, mutta jatkui keskeytymättä täydet kaksi vuorokautta ja leimahti kaikkein voimakkaimmin klo 1 tänä aamuna. Melkein kaikki linnoituksen rakennukset lienevät nyt hävitetyt, ainakaan ei näytä olevan monta palamatonta; mutta vahingoittumattomien joukossa on kuitenkin venäläinen kirkko. Sitä vastoin eivät puolustuslaitteet, nimittäin muurit ja tykit, ole kärsineet erityisesti, kuten on luonnollista, kun linnoitusta vastaan on ammuttu vain pommeja eikä kuulia. Särkkä on myös vahingoittumaton. Vanhan linjalaivan Rossian, joka oli ankkuroituna Kustaanmiekan salmessa, sanotaan saaneen 30 pommia runkoonsa ja suunnilleen 100 miehen joko kuolleen tai haavoittuneen siinä; siksi surkeassa kunnossa oleva laiva hinattiin salmesta linnoituksen pohjoispuolelle. Pari fregattia ampui Santahaminan pattereita ja lienee tuhonnut ne, vaikkakin tiedot vaihtelevat. Merkillisintä yrityksessä oli se, että vihollinen ampui niin kaukaa, etteivät venäläisten kuulat kantaneet sinne, minkä vuoksi linnoituksen tykit olivat ampumatta melkein koko ajan. Vain muutaman laukauksen, enimmäkseen toisena päivänä, perjantaina, venäläiset ampuivat vastaukseksi vihollisen moneen tuhanteen. Se oli hyvin nöyryyttävää ja vähensi selvästi yleisön kunnioitusta venäläisten kykyyn sotia menestyksellisesti. Liittoutuneet sitä vastoin ovat saaneet osakseen sekä ihailua hyvien sotasuoritustensa ja ampumavalmiutensa vuoksi että kunnioitusta jalomielisyydestään, kun ovat säästäneet kaupungin - ainakin toistaiseksi. Mörssärien lakkaamaton pauke oli levottomuutta herättävää ja kiusallista, se esti nukkumisen ja kaiken toiminnan sekä väsytti alituisella jännityksellä, johon sekoittui kauhua, vaikka ei voidakaan sanoa Helsingin väestön osoittaneen liioiteltua pelkoa. Pahimmin kiusasi tykkien jyske ja rakettien sähinä yöllä pimeässä; mutta loistava näky oli nähdä rakettien kulkevan tarkasti pitkän kaarensa linnoitukseen ja pommien lentävän Viaporin liekkien loisteessa kuin pienet punaiset tähdet hyvin korkeassa kaaressa merestä, putoavan melkein kohtisuorasti ja räjähtävän. En ollut ennen uskonut, että pommin radan voi nähdä ilmassa yöllä; ne näyttivät lentävän jokseenkin hitaasti, pyörien ja epätasaisen aaltomaisesti sekä paljon korkeammalle taivaalle kuin raketit.
S.G.Elmgrenin päiväkirjasta (suom. Suomen historian lähteitä II)