Melkein ainoa sanomalehti maassamme, joka ottaa teollisuuden aineita tutkistellaksensa, on nykyään Viipurin ruotsinkielinen sanomalehti. Taitavasti on tämä lehti puhunut Suomen teollisuuden nykyisestä huonosta tilasta, kuinka ylipäänsä kaikki ruumiin työ meillä ylenkatsotaan ja halpana pidetään, kuinka käsityöläiset täällä ovat isommalta osaltansa sivistymättömät ja virassansa taidottomat, ja kuinka kaikki nämä seikat uhkaavat vajottaa Suomen- maamme köyhyyteen, ellemme kaikella voimalla koeta niitä paremmalle kannalle asettaa. Mutta sen ohessa on Viipurilaisella hyvä toivo tulevaisuudesta, - niin hyvä ja ylönpalttinen toivo, ett'ei äkkinäinen aina voi arvata, mistä apajasta hän semmoisen kalliin saaliin on onkeensa saanut. Se tosi on, ettei Suomen kansan auta eikä tarvitse epäillä, niin kauvan kuin sillä on turmelematon henki, niin kauvan kuin kansa itse tahtoo pysyä vireänä ja innokkaana. Se on historian vakava todistus, ett'ei mikään kansakunta ole vaipunut ruumiilliseen kurjuuteen, joka ei sitä ennen ole hengellistä kykyänsä kadottanut ja turmellut. Siinä on jumalallinen oikea-tuomio historiassa, että kansakunnat saavat onnea taikka onnettomuutta, mikäli ovat sen ansainneet, että isäin teot, hyvät ja pahat, palkitaan heidän lapsillensa moneen polveen asti. Tuota nyt moni ei tahtoisi oikein uskoaksensa ottaa. Moni ehkä kysynee, mitä Suomen kansa lienee aikanansa rikkonut, ja meidän on kyllä vaikea antaa semmoiseen kysymykseen vastausta. Mutta muistakaamme siinä asiassa sekin, että mitä tekemättä on jätetty, se myöskin on rikos, muistakaamme sen, että Suomen kansa on aina ottanut kansalliset laitoksensa muilta lahjaksi, eikä koskaan niitä itse muodostanut omin voiminsa, omilla neuvoillansa. Ja viimeksi muistakaamme, että meillä on tulevaisuuden toivo vielä tallella, että meillä on vielä omissa valloissamme uuttera työ ja toimi, jolla voimme ansaita, mitä Jumala ainoastaan sillä hinnalla antaa. Toivo meillä siis on hyvä ja tukeva, mutta ei meidän kuitenkaan sovi salata, mitä vastuksia meitä kohtaavat ja estävät. Kelvotoin ja veltto olisi semmoinen kansa, jota vastukset säikähdyttäisivät, kun tarkoitusperänsä on sillä näkyvissä.
Viipurin lehti kyllä sekin vastuksia havaitsee, mutta ne ovat hänestä niin mitättömät, että hän yhdellä varpaan vivahuksella on niistä pääsevänänsä, ja missä ne hänelle vähänkin vaikeammalta näyttävät, siinä hän on oiko-teitä keksivänänsä. Muutama viikko sitten (n:rossa 13) hän puhui teollisen säädyn tarpeellisuudesta suomalaista kansallisuutta varten. Se meidän täytyy myöntää, että tämä kirjoitus, niinkuin useimmat saman kynän pistämät, on lämpimästi kirjoitettu. Mutta tuumissa ei ole aina niin täyttä perää, kuin tarkoitus on hyvä ja kiitettävä. Viipurilainen tahtoo todistaa, että jos maassamme syntyisi vireä ja voimallinen teollis- sääty siitä vasta ja senkautta pääsisi Suomenkieli saatavaansa voimaan ja kunniaan. Mutta V. ei väitä ainoastaan sitä. Hän sanoo ja päättää, että niinkutsutut sivistyneet säädyt maassamme eivät taida heittää Ruotsinkieltä, joka heillä on sivistyksensä perustus; hän arvelee, että maanviljelyssääty ei voi niin suurta ja korkeata sivistystä käsittää, että se yksinänsä voisi kannattaa ja turvata Suomen kotimaista kirjallisuutta; ja - tuosta hän viimein päättää, että Suomenkieli ja sen kirjallisuus on auttamattomissa, ellei ihko uusi sääty - teollinen sääty maassamme ylene taistelevan suomalaisuuden avuksi. Tosin Viipurin-lehden puheet ovat vähän liehuvaiset, ett'emme tarkoin tiedä, onko hänellä niin jyrkkä mieli, kuin päältä näyttää. Voiko V. oikein todella luulla, herrasväkemme ruotsinkielisen sivistyksen olevan niin syvän ja ylen suuren, ett'ei tuo vähitellen ja hyvinkin pian voisi kokonansa muuttua suomalaiseksi, jos nimittäin opetuslaitoksemme kerran suomennetaan? - Emme tahdo Viipurin lehteä niin tuiki typeräksi uskoa. Mutta ehkä Viipurilaisen mielestä tämmöinen muutos on liian hitaasti tapahtuva, jollei tuo vastatehtävä teollis-sääty siihen avuksi rientäisi. - Tuopa avu nyt olisi verrattoman hyvä, kun vaan tuo alkamaton sääty siihen toimeen ennättäisi. Mutta ennenkuin semmoi- nen sääty, kuin V. kuvaelee, vielä on tainnut päästä semmoiseen tolkkuun, että hänestä apua olisi, pitää ja täytyy jo Suomenkielen olla jotenkin vakavalla ja turvallisella kannalla. Se on herrassäädyillä yhtä välttämättömän tarpeellinen, kuin rahvaallakin, että Suomenkieli tulee maamme valtakieleksi kaikissa yleisissä oloissamme; koko kansakunnan pysyminen taikka häviäminen riippuu siinä asiassa; - ja siis, koska asia niin tärkeä on, sen menesty- minen ei voi yksistään olla Viipurilaisen toivoman teollis- säädyn nojassa. - Ja mistä V. sen tietää, että tämäkään sääty tulisi niin suomenkieliseksi, jos herrassäädyt jäisivät ruotsinkielisinä.
Yrjö Koskinen
Suometar 14/1856.