Herra vapasukuinen Suomen maan Kuvernöri ja Tähtimies!
Kuin armollinen Keisari julistuksen Kautta 1. päivänä joulu kuuta 1851 on säätänyt, että 1856 Vuoten alusta virkamiehet Tuomio-istuimissa niillä paikkakunnilla, joiden asukkaat ainoasti taitaavat Suomen Kieltä, pitää todistuksilla näyttämän taitavansa Kansan kielellä suullisesti-sanoa eli selittää ajatuksensa, ja sen perästä armollisessa julistuksessa, annettu 7. päivänä Toukokuuta 1856, Suomalaisille huojentaissansa mahdollisuutta että itse valvoa oikeus-asioitansa, määrännyt, että Suomen kansa saavat kielellänsä tekemät kirjoituksensa Lääniin hallituksiin sisään antaa; niin minusta on tämä kumma, kuin ei meidän Kihlakunnan virantoimittava Tuomari Herra Aleksanter Nordenstrengi ota vastaan Suomen kielisiä Kirjoja, niinkuin kuolleitten jälkeen pidettyjä Kalun-Kirjoitus-Kirjoja, vaan vaatii että ne pitää olla Herrain tekemät, siitä syystä, ettei mukama talonpoikaiset Kirjoittajat saa selkoa eli selvää, Taloin Ruotsalaisista Kiinne-kirjoista ja Tilain mantaalista, vaikka esimerkiksi minun tekemistä kirjoista ei ole vikaa löytänyt eli kummikaan ei ole ilmoittanut. Tilain mantaali on minusta niissä Kirjoissa mitätöin, sillä ei omistus-oikeutta koskevat riidat koskaan Kihlakunnan oikeutessa päätetä mokomain Kirjain jälkeen, jospa ne sitten ovat Herrainkin tekemät, ja mantaali niihin säntilleen pantuna. Minusta näyttää että tilain hinta niihin Kirjoihin, samaten kuin niiten numero ja osan-määrä, jos ei se ole kokonainen, on pantava ylös; ja tilan hinnan arvaa Lautamiehet, kuin katselevat pellot, niityt, rakennukset ja muut etu-paikat; numeron ja Tilan osan tietää haltiat aina ilmoittaa, jos ei niin tarkoin mantaalia. Sillä se on hyvin ymmärrykseen pystyvä asia, ettei tilan mantaalin suuruus eli pienuus ole ollut kuolleen haltian rikkaus, vaan tilan hyvä hoito, ruokko, ja rakennus on se tavara joka kuolleen perästä arvataan. Mutta saammehan mekin, Talonpoiat yksin mantaalistakin selvään, jos ei muualta niin Voutinluku-kuitti Kirjoista, jotka ovat Suomalaiset, ja ehkä tunnemme Ruotsalaiset numerotkin Ruotsin Kirjoista.
Meidän oikia Tuomari Herra Adolf Ahngeri otti mielellään vastaan kaikki Suomalaiset Kirjat, niin kauan kuin jaksoi itse virkaansa toimittaa, eikä niitä hylkinyt ja sysinyt; sentähten on sittäin kummempi kuin tämä virantoimittaja, joka on nuorimies ei ole opetellut eli ei tahtone csata Suomen kieltä, vaikka umpisuomalaisessa Kihlakunnassa virassa on.
Kuin nyt tässä Lapinlahden Seurakunnassa ei asu ketään muuta Ruotsalaista Kirjoitus-miestä kuin Kirkko Herra; niin tämä tuiee ylön raskaaksi asukkaille että toisista Seurakunnista moniin peninkulmiin päästä hakea Ruotsalaista Kirjoittajaa, sattuuko se sitten vielä kotiinsa eli ei.
Jos siis, Teitän Ylhäisyytenne, hyvästi tunnetun maamme ja Kansan etua valvovan toimen kautta, laittaisi meille Suomalaisillen sen edun, että niinkuin jo Lääniin-hallitukset vastaanottavat, samaten myös Kihlakuntain Tuomarit ottaisivat vastaan Suomen kielisiä kirjoja, kansan asioissa niinkuin jo ensin-mainittu armollinen julistus heitä käskee kieltä ymmärtämään, ja että meidän Kihlakuntaamme sellainen virantoimittava Tuomari asetettaisiin, joka kansan kielen ymmärtäisi, jollei nykyinen virantoimittaja luule kieltä oikein ymmärtävänsä, koska hään on viimme oikeuten viimeissä Käräjäpäivänä kieltänyt Suomalaiset kalun-kirjoituskirjat peräti pois, jonka kiellon Lautamiehet voivat totistaa.
suurella nöyryytellä ja Kunnioittamisella olen
Teitän Ylhäisyytenne,
nöyrin palvelia
Johan Lustig
Talon-haltia Lapinlahen
kappelista, Ollikkalan
kylästä N:o 22