Syyskuun 9 päivän Aftonbladetin mukaan piti kiistelty tohtori Nordenskiöld ruotsalaisten vieraiden kunniaksi järjestetyillä jäähyväisillallisilla seuraavan puheen: "Hyvät herrat! Näinä iloisina päivinä on meidän kesken juotu monta sydämen syvyydestä kumpuavaa maljaa. On kohotettu maljoja kauniille ja ihanille muistoille, maljoja Ruotsin terveestä vapaasta maasta tulleille veljille ja ystäville, maljoja nykyisten pyrkimystemme ja pyrintöjemme menestykseksi. Nyt pyydän saada vielä kerran esittää maljan, maljan tulevaisuudelle - Suomen hämärään peittyvälle tulevaisuudelle! Ihminen värittää aina edessä olevat ajat toivon ruusunvärein. Sairas, jolla on enää muutama päivä elinaikaa, toivoo pitkiä terveyden vuosia; orja joka on koko ikänsä kulkenut kädestä käteen, uneksii vapaudesta: emmekö mekin voisi antaa toivon piirtää valon kajoa tulevaisuutemme synkälle taivaalle? Kyllä me voimme! Meillä on siihen syytä, sillä viime aikoina meidän keskuudessamme on herännyt mahtava, lannistumaton tieto vapauden oikeudesta. Nyt aletaan solmia uudelleen pian 50 vuotta katkenneina olleita siteitä, ja saamme olla varmoja siitä, että taistelussa, jota käymme pimeyttä vastaan, meidän ei tarvitse olla aina yksin taistelutanterella. Malja tulevaisuudelle, malja erään rakkaan maanmiehemme sanoin: Kaikille muistoillemme / sekä menneelle ajalle / että myös ajalle joka on tuleva / kunhan se ei tuo Suomen kukistumista; / malja muistojemme menneille päiville / ja toivolle, joka on jäljellä."
27.10.1857